Jumalan vahva perustus pysyy kuitenkin lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa" 2.Tim.2:19

Laestadiolaisuus arvostaa suuresti Juhani Raattamaata (1811 - 1899), maallikkosaarnaaja ja Raamatun opettajaa, Laestadiuksen aisaparia ja uskonystävää. Hänestä on sittemmin kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tutkimuksia. Aulis Zidbeck kirjoitti Raattamasta 1940-luvulla pari kirjaa "Juhani Raattamaa eräiden Lutherin ydinnäkemysten uudistajana" ja "Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja". Nämä kirjat ovat olleet pohjana myöhemmälle elämänkerralle, jonka nimeksi tuli 1980-luvulla "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma - Juhani Raattamaa - opettaja ja sielunhoitaja".

Aulis Zidbeck tunnettiin kirjailijana, joka työsti laestadiolaisuuden historiaa ja teologiaa. Hän toimi pappina Eräjärven, Hollolan, Salon ja Merimaskun seurakunnissa. Hän toimi myös 11 vuotta uskonnon opettajana Turun Klassillisessa lyseossa, jossa minäkin kävin aikoinaan keskikoulun vähän myöhemmin.

AZ oli koko ikänsä kiinnostunut laestadiolaisista ja heidän opistaan, mutta uskalsi liittyä heihin vasta kun oli eläkkeellä 81-vuotiaana. Tosin yrityksiä liikkeen yhteyteen oli ollut pitkin hänen elämäänsä useamman kerran, mutta varovaisuus ja lievät pettymykset pitivät hänet ulkopuolella. Ilmeisesti suurin vaikutin myöhemmin siirtymiseen oli sielunhoitoon liittyvä rippikäytäntö. Erilaiset omatunnon syytökset vaivasivat häntä pitkin elämää. Vasta tuolloin hän koki löytäneensä vastauksen etsintäänsä? Ja toki liikkeen veljet ottivat hänet katuvana iloiten joukkoonsa. Olihan nyt yksi kadonnut löytynyt ja päässyt oikeaan joukkoon sisälle – muualla kun ei ole pelastusta?

Omassa elämäkerrassaan hän toteaa, että heillä oli koko pitkän avioliiton ajan vaimonsa kanssa erilainen uskonnäkemys; AZ puhui opista, vaimo ihmisistä. Hän kirjoitti: "Tämä jatkuva kiistely heitti varjon aviollisen polkumme ylle. Se mikä meitä kuitenkin yhdisti, olivat lapset, jotka aina pidimme riitamme ulkopuolella." Rankkaa kokemusta ilman valoa.

Näin ulkopuolisen silmin katsottuna AZ on tyypillinen ihminen, joka ei löydä elävää Kristusta, uskonnon kyllä, kirkon ja sen viran, teologian tohtorin arvon, kourallisen opinkappaleita ja erilaisia perinnäissääntöjä, ihmismielipiteitä. Mutta sitten tähän etsintään ja kaipaukseen ilmestyy kuin tyhjästä herätysliike, joka imaisee kaverin kuin lihansyöjäkihokki kärpäsen – tosin imu kesti 50 vuotta. Yhtäkkiä hänestä alkoi tuntua, että nämä mainitun herätysliikkeen ihmiset olivat kuin eri planeetalta olevia olentoja, täynnä ylitsevuotavaa rakkautta, ymmärtämystä, veljellisyyttä, uhrautuvaa lähimmäishoivaa ja auttamishalua. Lisäksi heillä on aivan erinomainen raamattuopetus, johon sisältyy sen sovellutus elämän arkipäivään ja ihmissuhteisiin. Ja kuin koristeeksi kakulle sen piiristä löytyy erikoinen opillinen korostus, joka tuo ihmeellisen vapauden kurjuudessa kamppailleelle tarpojalle. Sen jälkeen tuloksena on taas yksi, joka todistaa, ettei maailmassa ole mitään parempaa kuin meidän lahko? Muissa ovat kaikki viat, puutteet, sekavuus, epävarmuus, rakkaudettomuus, mukaan luettuna valtakirkko, jossa hän palveli suuren osan elämästään.

Omassa elämässäni näitä ystävä-lähtöjä on ollut tukku vuosien varrella, eikä minulla ole ollut niihin sanan sijaa. He ovat tehneet ratkaisunsa paljolti toisten ihmisten mukaan ja tunteittensa ohjauksesta? Yleensä kaava on kuitenkin hyvin samanlainen: ensin mennään katsomaan ja kuuntelemaan, sitten ihastutaan ja vähän myöhemmin ollaan heittäytymässä tähän virtaan koko painollaan, samalla hylätään kaikki entiset kaverit ja uskonystävät – he kun eivät ole enää sopivaa seuraa. Itseni kannalta tietysti on ollut murheellista se lopullisuus, kun kaikki Kristus-yhteys on yhtäkkiä mitätöitynyt elämässämme. Jotenkin tulee mieleen, että varmaan näiden ihmisten mielessä on taivaassakin jonkinlainen parempien uskovien reservaatti aidalla eristettynä tavallisista uskovista?

Opin jo uskon tieni alussa Jumalan koulussa, että on olemassa vain yksi lauma ja yksi paimen, nämä ovat Jeesus ja hänen uskovansa. Kaikki muu on vain kehystä, ihmistekoista sähläystä ja sekoittamista, vaikka kerskutaan Jumalan johdatuksesta. Sillä Jumala ei voi olla itseään vastaan ja ristiriidassa sanaansa kohtaan. Ihmisten vain on niin vaikea tunnustaa tyhmyyttään, sielullisuuttaan ja virheitään. Voisin sanoa, että olemme uskovinakin vielä paljon enemmän pimeydessä ja synnin sitomia kuin itse tiedämmekään. Ratkaisumme ovat usein kovin sielullisia, yhteisöllisiä ja toisten hyväksymistä hamuavia. Olemme kuitenkin ja myös paljon enemmän riippuvaisia Vapahtajasta kuin koskaan käsitämme. Todellinen Pyhän Hengen yhteys uskovien välillä ei ole ensisijassa näkyvää vaan näkymätöntä. Se on herkkä, haavoittuva ja varovasti säilöttävä Jumalan lahja. Sen rikkovat lahkolaisuus, eriseuraisuus, ylpeys, ahneus ja erilaiset eksytykset, joita pidetään totuutena. Se säilyy vain Kristus-uskon voimalla, se koostuu nöyryytetyistä sieluista, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrakseen. Jos ihminen löytää Jumalan armon, hän jaksaa elämässään monenlaista, myös epätäydellisiä kristittyjä, ongelmallisia seurakuntia ja nyrjähtäneitä herätysliikkeitä. "Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa…. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies….. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan…. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;" 2.Tim.2:1-24.

Näkyvän uskovien yhteyden etsiminen on kuitenkin normaalia ja tavallista. Varsinkin uskon elämän alussa se olisi jokaiselle suorastaan välttämätön. Tosin näissä retkissä moni sitten nyrjähtää perusteellisesti ja luopuu kokonaan uskosta, kaikkialla kun on niin paljon epätäydellisyyttä. Ilmeisesti pienempi ryhmä kuitenkin näkee asiat opillisina ongelmina verrattuna vaikka ihmissuhteisiin ja käyttäytymisiin?

Jumalan sana antaa hyvin yksiselitteisen ohjauksen uskovan valintaan tulevaisuudestaan, mutta kelpaako se kenelle? Vanha luonto pyrkii korkeampaan ja erikoisempaan, hienompaan ja suurempaan. Kuka tyytyy vähään ja halpaan, yksinkertaiseen ja tavalliseen? "Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu." 1.Kor.7: 24. Tuo yksi ajatus on kuitenkin avain kaikkeen: "Jumalan edessä". Sen varassa voi heikkokin kestää koettelemuksia ja toimia ilman näkyvää menestystä vaikeissakin olosuhteissa. Jos kadottaa tämän näyn, kadottaa näkymättömän Jumalan ja yhteyden häneen ja seurauksena on pyrkimys paikkaamaan puutos korvikkeella. Tämä ilmenee esimerkiksi sakramenttiuskovaisuutena, jossa ne ottavat Kristuksen paikan. Kasteesta tulee automaattisesti sielun pelastaja, vaikkei ole mitään tunnustusta, ehtoollisen jälkeen ilmoitetaan, että nyt kaikki ovat vastaanottaneet Kristuksen, vaikka elämässä ei ole mitään muutosta ja ripin seurauksena julistetaan, että he ovat nyt sisällä Jumalan valtakunnassa, vaikka ovat vain erään herätysliikkeen kokouksessa. Sakramentit ovat voimassa ja toimivat Herran itsensä kautta ja vaikutuksesta - edelleen. Karismaattisella puolella kaikenlainen meuhkaaminen katsotaan Hengen työksi ja sitä tavoitellaan, vaikka Jeesus olisi aikaa päiviä lähtenyt pois heidän liikkeestään kyllästyneenä ihmiskeskeisyyteen.

Kerrotaan kahdesta miehestä, jotka matkustivat aikoinaan junassa ja keskustelivat uskonasioista. Ensin he iloitsivat yhteisestä uskosta ja heillä oli sama näkemys, mutta sitten mielet menivät vähitellen eri suuntaan. Vielä toinen sitten nosti panoksia ja sanoi sulkevansa kokonaan taivaan valtakunnan toiselta, johon toinen vikkelästi vastasi: - että sulje vaan, mä oon jo sisäpuolella!

Toinen vastaavanlainen tapaus liittyi avainten valtaan, kun eräs uskova mies sanoi, että vain hänellä on heidän kylällään ainoastaan annettu taivaan valtakunnan avaimet. Tähän sitten tuttavansa paikkakunnalla totesi: - että kyllä on keljulle miehelle avaimet annettu!

On valtava Jumalan armo löytää Jeesus elämänsä sisällöksi, silloin ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista tai ihmismielipiteistä, silloin voi toimia kaikkialla pelkäämättä tai alistumatta ihmisten orjaksi. Kristuksen suuruudesta ja vallasta käsin kaikkialla on ihmisiä, jotka Herra haluaa pelastaa ja viedä taivaaseen. Silloin uskova ei tarvitse ensin hyviä olosuhteita, hyvää seurakuntaa ympärilleen, menestystä ja näkyvää siunausta askeleihinsa, hänellä on Jeesus maailman Vapahtaja, ostajansa, maksajansa, vapauttajansa, elämänsä lähde ja virvoitus.

"….olivat kuulleet, mitä Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta. Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: - Me olemme löytäneet Messiaan, se on käännettynä: Kristus. Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö." Joh.1:40-42.

Moni katsoo, että Jeesuksen luo vieminen on ainoastaan herätysliikkeeseen matkaamista ja johonkin huoneistoon sisälle kulkemista, tiettyjen julistajien ja pappien vaikutuspiiriin pääsemistä. Ajatellaan, ettei ihminen voi tulla yksin uskoon, olla yksin uskossa, eikä uskonelämää voi elää kuin yhteisössä. Mutta usein uskovan elämä on yksinäistä, sairauden sävyttämää, ilman erinomaisia tunteita, riisumisesta toiseen vaeltamista, menetyksiä, kuivaa erämaata, heikkoutta ja puutteita. Siinä ei ole suuria kokemuksia, erikoisia ihmeitä, ei mitään mainittavaa, mutta se on kuitenkin elävää yhteyttä Herraan ja Kristuksen sanan siunaamaa arkipäivää. Raamatun asema ja ilmoitus korostuu uskovalle. Silloin Pyhä Henki johdattaa pientä kulkijaa, joka rukoillen turvautuu Jeesukseen - elävään Jeesukseen. Uskovaisuus siis rakentuu silloin Jeesuksen varaan, Golgatan uhrin turvapaikkaan, Herran ylösnousemuksen riemujuhlaan ja taivaan aukenemiseen. Näillä näkymillä henki elpyy, sielu virkistyy ja ruumis ryhdistyy, löytyy ilo ja kiitollisuus, tyytyväinen mieli ja Jumalan rauha.

Herra, missä kulkevat sinun lampaasi tänään, kalliisti ostamasi lauma, yksi lauma, niin kuin sanot sanassasi? Missä kuljet lampaittesi edellä, mihin viet ne lepäämään ja syömään, hoitoa saamaan?Missä ovat he, jotka olet uudestisynnyttänyt elävään toivoon, joiden sydämiin olet painanut lunastuksesi sinetin ja merkannut omaksesi taivaallisen kutsumuksen ja syyttömäksi julistamisen kautta. Vai ovatko sudet syöneet lampaasi, Herra, ovatko ne joutuneet vapaudesta pakkoon, armosta lain alle, valtakuntasi avarilta laitumilta suljettuihin häkkeihin?

Kiitos, Jeesus, että olet kaiken keskus, alku ja loppu, seurakuntasi Herra ja valtias. Kiitos, että johdat omasi kotiin, parannat sairaat palvelijasi, sidot haavoittuneiden haavat, kannat heikkoja, ruokit nälkäisiä, suojaat arkoja, olet suuri maksajamme, jonka luona velkamme mitätöidään ja synnit annetaan anteeksi. Käy, Herra, tänään herätysliikkeiden pääkallonpaikoille, kokoustiloihin, uskoviin, sydämiin ja tule elävänä uudistamaan kuolleet opinkappaleet, tapakristillisyyden rauniot ja tunnevauriot, pelokkaat lapsesi, sidotut, alistetut, epäilevät ihmiset, jotka roikkuvat Jumalassa ja lupauksen sanssa ohuin sitein ja joskus vain pienen langan varassa lapsuuden kokemuksesta. Anna kaikille omillesi suuren ihmisrakkautesi taivaallinen valo - tänään! Aamen.