Vielä Jeesus korjaa syntiset ja sitoo tunnonhaavat, vielä levottomat sydämet hänessä levon saavat.

Naapuri tuli traktorilla meidän tontin luo ja menin pellolle juttelemaan hänen kanssaan. Olimme morjestelleet vuosien aikana monta kertaa, mutta varsinainen keskustelu oli jäänyt. Nyt ajattelin, että pitää korjata tilanne. Siinä meni sitten rajalla asioita selviteltäessä 1½ tuntia kepeästi. Kävimme Amerikassa, Venäjällä, Karjalassa, eduskunnassa, muutamassa kirkossa, sairaalassa, kuoleman porteilla, peltoviljelyssä, historiassa, talonkorjauksessa, talokaupoissa, pappilan mailla, naapureissa, vanhoilla teillä, edesmenneissä. Huomasin, että hän tiesi paljon enemmän paikkakunnan asioista kuin minä ja tuntui siltä, että kaikki oli kovin selvää ja helppoa? Pistin muutamia kristillisiä juttuja syötiksi keskusteluun, mutta naapuri ei tarttunut niihin erityisemmin? Kala ei vielä käynyt pyydykseen? Ehkä ensi kerralla on menestystä? Pois tultuani kotiin mietin, mitenkä paljon hän lienee tiennyt minusta ja taustastani? Ilmeisesti tiesi riittävästi laittamaan minut mielessään lokeroon: hätävara-naapuri – hätätilassa soita, mene käymään ja tee elämänkysymys Jumalasta? Ainakin hän oli hyvin ystävällinen ja halukas keskusteluun. Rukoilen, että hän pelastuisi, samaa rukoilen myös muille naapureille, koko tälle seudulle - muu on pelkkää kosmetiikkaa ja kehystä, ajankulua. ”Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.” Snl.14:25. ”Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.” Snl.11:30. Tarvitsen siis joka aika todistajan rohkeutta, elämän puun hedelmää ja Kristuksen vanhurskautta. Kaikki tarvitsevat, mutteivät tiedä sitä!

Uskovaisuus on vastakohtaisuuksien ympäristö, jossa kasvaa kauniita kukkia ja rikkaruohoja, mutta ei sovussa. Uskovaisuudessa ovat voima ja heikkous jatkuvassa jännitteessä. Perustaistelu käydään kuitenkin lihan ja hengen välillä päivittäin. Kai jokainen ottaisi mieluummin pyhyyden ja syyttömyyden aina ennen kuin kurjuuden kuukaudet ja päivänpaisteen ennemmin kuin pimeät yöt? Kuka haluaisi olla aina huono, jos on mahdollista olla hyvä? Mutta uskovaisuuteen nähden olemme aina saamapuolella, odottavia, anovia, kaipaavia ja täysin Jumalasta riippuvaisia. Olemme tyhjiä ja tarkoituksettomia, pilaajia ja paleltuneita, sokeita ja mykkiä, lapsellisia ja itsekkäitä, etuilijoita ja tönijöitä. Meillä on täysi työ oman puurolautasellisen syömisessä, mutta kuitenkin hosumme lusikoinemme naapurin puuroa? Kauhistelemme naapurin roskaista pihaa, mutta omat rappuset ovat aina vain lakaisematta? Näemme suuret virheet toisissa ja luulemme kykenevämme ratkaisemaan kädenkäänteessä mielessämme jopa valtioiden ja kansojen ongelmia, mutta samalla vältämme peilin edessä seisomista alasti - sillä näkymä on surkea, jälkeenjäänyt, epämuodostunut ja väärin korostunut, puutteellinen, piloille mennyt, säröinen kuppi - häpeäksi Herralle? Mutta ihmeellistä taivaasta tulee sanoma: - Minä rakastan sinua - tuollaisena!

Jumalan palvelijalle Mooseksellekin alkoi vasta vanhoilla päivillä avautua uutta ja armo kirkastua: ”Ja silloin minä anoin Herralta armoa sanoen: 'Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä?” 5.Moos.3:23-24. Eikö siis tulisi rukoilla, että Herra taas alkaisi näyttää palvelijoilleen kunniaansa ja voimaansa?

On tapana etsiä asiantuntijoita antamaan lausuntoja asioista ja niitä pidetään totuutena. Ne ohjaavat päätöksentekoa ja ratkaisuja. Mutta uskovaisuuden asiantuntija on armahdettu syntinen, sillä hän tietää rikkomuksensa Jumalan ja ihmisten edessä, hän voi kertoa omantunnon syytöksistä, perkeleen hyökkäyksistä ja lukemattomista kiusauksista, jotka ovat häntä vaivanneet pitkin matkaa. Kysy siis uskosta ja armosta häneltä, joka on mennyt sisään ahtaasta portista, kuuntele syntistä, joka on armahdettu, helvetistä pelastunutta, Kristus-valon löytänyttä, ojasta tielle palannutta, valheen verkosta vapautunutta, hengessään uudistunutta, orjan kahleista vapautettua. Hänellä on raikas, tuore, uutinen Vapahtajasta. Hänen silmänsä loistavat evankeliumin hunajan vaikutuksesta, hän huokaa tyytyväisenä elämän veden ja leivän ravinnosta. Sairaana hän on kiiruhtanut Golgatalle, Jumalan Karitsan luo, uhriveren luo saamaan anteeksiantamuksen parantavaa lääkettä kipeään olemukseensa. Hän on löytänyt lepopaikan Jeesuksen haavoissa, turvan vihollisten hyökkäyksiä vastaan, voittajan valtakunnan. Hän saa syödä Kuninkaan pöydästä taivaallisia herkkuja ilmaiseksi, vaikka ei ole kovin kummoinen ihminen, mutta uskovainen. Uskova oppii senkin ajallaan, ettei taivaan valtakunnassa ole korruptiota, eikä meillä ole millä maksaa hänen hyvyytensä: ”Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.” 5.Moos.10:17-18. 

Virressä, joku aikansa kristitty kilvoittelija/asiantuntija/Jeesuksen-ystävä on rukoillut aikaa ja muutoksia kestävän sanoman, joka ilahduttaa uskovaa edelleen:

1.Vielä Jeesus korjaa syntiset ja sitoo tunnonhaavat,

vielä levottomat sydämet hänessä levon saavat.

Jotka murehtivat syntejään ja kauhistuvat itseään,

heitä Jeesus varmaan auttaa.

2. Sydämen halusta rakkaasta Hän tuli meidän luokse.

Hän piinaan tuli taivaasta synteimme suurten vuoksi.

Vajoten meidän vaivaamme ja meidän kuolemaamme,

elämän hankki meille.

3. Hän pelästyneet sulkee syntiset helmaansa,

tuskissa heitä tukee ja päästää murheistansa,

ja armostansa heittäen kaikki synnit syvään mereen

hän uskoon heitä auttaa.

4. Lävistetyillä käsillään heitä Isän tykö kantaa

ja Isän mielen kääntää hän, että armon heille antaa

ja ottaa heidät lapsikseen ja heidän omaisuudekseen

elämän lahjoittaapi.

5. Kun näkisit tuon sydämen, kuin toivoo tulevaksi

tykönsä köyhän syntisen häneltä armahdettavaksi,

jos taipuu tai on haluton! Hän mieluisesti mennyt on

myös publikaanein luokse.

6. Eikö hän Pietariakin lankeavaa armahtanut?

Jokaista syntistä hän niin on säälien katsahtanut.

Hän aina on yhtä totinen, vanhurskas, hyvä,

suloinen tykönsä tuleville.

7. Siis, synnin orja, joudu nyt, jos autuaaks’ tahdot tulla!

Ei ketään Jeesus hylännyt, ken tahtoi häntä kuulla.

Ah, miksi sinä viipyisit, surmallesi suotta rientäisit,

kun Jeesus tahtoo auttaa?

8. Saat alastonna, kurjana Jeesuksen tykö tulla,

vaikka onkin synti kuormana, Siellä armo ompi sulla.

Hänellä on sydän avattu, sä olet vieras toivottu,

hän juoksee sua vastaan.

9. Voi, voi, et sanoa sä saa: - Syntinen olen suurin,

ei Herra voi mua armahtaa! Hän kutsuu luokseen sunkin,

tyhmyyttäs’ neuvoo suremaan, haavoissaan turvaa hakemaan,

niin pääset armoon vielä.

10. Vaan älä sano: - vastakin on kyliin aikaa vielä,

kun ensin syntiin kyllästyn, Saan armon sitten siellä.

Kun kutsuu hän, et estää saa, vaan uskossa heti kiiruhtaa

Jeesusta halajamaan.

11. Oi Jeesus, kuolosi kivulla sun tykösi vedä meitä

sua ikävöimään halulla, myös köyhä sydän täytä!

Kun kurjuutemme paljastuu, auta, ettei kelpaisi meille muu

kuin veresi puhdistukseksi!

Olimme vierailulla Porissa 4.10. Elämän Eliksiirin järjestämässä tilaisuudessa teemalla "Hyvän olon ilta", josta oheinen pätkä: https://www.youtube.com/watch?v=AO6KHB0xVtY