Ja heitä kutsutaan "pyhäksi kansaksi", "Herran lunastetuiksi"

Jes.62:10. Käykää, käykää ulos porteista, tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille.
11. Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.
12. Ja heitä kutsutaan "pyhäksi kansaksi", "Herran lunastetuiksi"; ja sinua kutsutaan "halutuksi", "kaupungiksi, joka ei ole hyljätty." 

että pääsisimme lapsen asemaan

Olimme vaimoni kanssa lasten kunnallisessa päiväkerhossa isovanhempien päivässä. Se oli mukava kokemus ja täysin erilainen, kuin meidän tavanomaiset päivämme. Oli lauluja, näytelmiä, leikkejä, askartelua ja tarjoilua. Lasten innokasta telmimistä oli mukava seurata. Useamman tunnin miittinkin aikana huomasin, että lapset ovat käytöksissään kovin erilaisia. Oli rohkeita, arkoja, lujatahtoisia, hiljaisia, perässäkulkijoita, sosiaalisia, puolensapitäviä, alistuvia. leikkiviä, sivustaseuraajia. Tuntui kuin heidän perimänsä luonteenpiirteet olisivat olleet vanhempien samaisia pienoiskoossa? Ja miten erilaisia nämä pienet ihmiset olivatkaan ulkonäöltään ja tavoiltaan - ei kahta samanlaista? Ja miten riippuvaisia he ovatkaan vanhemmistaan kaikessa, ruoassa, puhtaudessa, kodissa, suojeluksessa, opettamisessa ja esirukouksissa?

Jumalan lapseuteen pääseminen on ihmeellinen Jumalan lahja ja työ, jossa ihminen ikään kuin astuu toiseen maailmaan, so. Jumalan valtakuntaan. Itsekin muistan, millaisen muutoksen tuo vaihe toi elämääni, ajatteluuni, tavoitteisiini ja puheisiini. Ennen niin merkityksetön Raamatun henkilö kuin Jeesus, tuli elämän keskukseksi. "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan." Gal.4:4-5

Jumalan lapseuteen kuuluu erilaisuus ja yksilöllisyys, jotka toteutuvat ryhmässä. Tasapäistäminen on vaarallista, sillä usein siinä kadotetaan kutsumuksen rikkaus, armolahjat ja johdatus. Pelastuminen on henkilökohtainen asia, Jumala kutsuu jokaista henkilökohtaisesti, vapauttaa henkilökohtaisesti, liittää seurakuntaan henkilökohtaisesti. Muuten me olemme kuin lauman kanat orrella rivissä ja elämme vain munimista varten? On onnellista ja iloista olla Herran oma ja elää hänen lapsenaan. "Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." Gal.5:6-7.

Jumalan lapsen kehityksessä kaksi ensimmäistä vuotta ovat tärkeimmät, sillä ne näyttävät suunnan tulevaisuuteen. Herodes pyrki tappamaan kaikki alle kaksivuotiaat ja Jeesuksen siinä ohella, eikä piru ole muuttanut ohjelmaansa tässä suhteessa. Parin vuoden kuluessa olisi syytä päästä kiinni seurakuntaan, Raamatun terveeseen opetukseen, uskovien yhteyteen ja saada itselleen hengellinen vanhempi, uskon-isä tai -äiti - kummisetä. Jumala on rakentanut uskovaiset semmoisiksi, että tarvitsemme toisiamme. Oma kokemukseni alkuajoista oli sellainen, että monet uskovat hätäilivät puolestani, kun minulla ei ollut ensin mitään seurakuntayhteyttä. Tämä taas johtui paljolti siitä, että olin töissä yöravintolassa siihen aikaan. Mutta ei se kokonaan sitä selitä, sillä ystävien merkitys oli siihen tilanteeseen varsin suuri.

Yksinäinen uskova on helppo saalis kuin avuton lammas susille. Yksin on vain omat mielipiteensä, tietonsa ja taistelut pitää käydä yksin. Monenlaiset houkutukset ja synnit pyrkivät valtaamaan uudistetun ihmisen, uskovan asemasta käydään jatkuvaa taistelua henkivalloissa. Vain Herraan luottavat selviävät. Vähättelijät, ylpeät ja itseriittoiset putoavat varmasti kuoppaan ja kuolevat. 5.Moos.4:9-10. "Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille: mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, sinun Jumalasi, edessä Hoorebilla, kun Herra sanoi minulle: 'Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen.'" Jonkun on otettava vastuu Jumalan sanan ja viisauden jakamisesta, muuten koko porukka joutuu pimeyteen.

Joskus liian innokkaat uskovaiset yrittävät synnyttää ihmisiä uskoon liian varhain ja näistä tekeleistä tulee vain käännynnäisiä ilman uudestisyntymistä Jeesuksen Golgatan uhrista, ja ylösnousemusvoimaa Kristuksen kuolleista nousemisesta. Heistä tulee hengellisiä keskosia, makailijoita, joiden jalat eivät kanna, ruoansulatus ei toimi, he ovat heiveröisiä, kannettavia rääpäleitä. Toisia on tämmöisiä hankeen synnytettyjä, joista kukaan ei ole huolehtinut. Heidän puolestaan on rukoiltu ja kerrottu minimaalinen määrä totuutta, mutta jälkihoito on aivan retuperällä. Vastuunkantajat ovat kadonneet etelän aurinkoon? "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!" Matt.23:15

Hengellinen keskonen on

1.syntynyt liian aikaisin - herätys ei ole vienyt itsetutkisteluun

2.sielullinen Hengen kustannuksella - lihallinen uskovaisuus - ei köyhyyttä, kärsimystä, ahdistusta, pilkkaa, hylätyksi joutumista, itkua, kuritusta

3.hankeen syntynyt - ei hoidettu uskovien yhteydessä

4.edelleen synnissä, se pitää edelleen hallintavaltaa - Krituksen aseman katoaminen

5.ilman armoa, se ei ole kirkastunut lainkaan - on vain moraalia, lakia, lahkoa

6.tunnekristitty, se on syrjäyttänyt kirjoitetun sanan - Raamatun arvovallan kutistuminen

7.antanut itse itselleen anteeksi - ottaa Kristuksen paikan - ei rippiä, ei parannusta

8.itsevalittussa jumalisuudessa - Jeesus ei ole tie, totuus ja elämä

9.yrittänyt olla itseään parempi - "kyllä minä voin ja jaksan"

10.Nikodeemus-kristitty - yrittää järkeillä hengelliset asiat

Armonjärjestyksen mukaan olisi tarpeen, että jokainen ihminen tulisi ensin herätetyksi näkemään oman surkean ja kadotetun tilansa ilman Kristusta ja sitten Pyhä Henki saisi valmistaa ihmisen uudestisyntymää varten. Aikanaan sitten Kristus kolkuttaa omatunnon ovelle ja pyytää tulla sisälle aterioimaan, armahtamaan ja ottamaan Herran ja ainoan Jumalan paikan. Terveitä Jumalanlapsia syntyy oikean murheen, synnintunnon ja todellisen parannuksen kautta. Siinä ratkaistaan tulevaisuus kerralla astumalla sisään ahtaasta portista (Jeesus), kulkemalla kaitaa tietä (Jeesus), suostumalla toisten uskovien seuraan (Jeesuksen omat), valitsemalla Herran (Jeesus) tahto elämän valinnoissa, luovuttautumalla hengen, sielun ja ruumiin puolesta Jumalalle (Jeesus) täällä ja kerran perillä.

Aagur on aikansa Aaltonen, jolla oli peli pahasti sekaisin ja Jumala-suhde on hakoteillä. Toisaalta hän kuitenkin toi avoimesti oman epäonnistumisensa julki ja näki perisynnin valtavan tuhovoiman elämässään. Hän vertasi itseään toisiin ja koki olevansa huono. Kuitenkin hän kaipasi Jeesusta - Jumalaa - Pyhintä - ja se oli hyvä asia, sillä myöhemmissä teksteissään hän vähän valottaa löytöjänsä Jumalan valtakunnasta.

"Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä; enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä." Snl.30:1-3.

Aagurin nimi merkitsi "kokoojaa", ja saattoi olla siten jo profeetallinen ilmoitus hänen tulevasta tehtävästään? Sillä Jumala kasvattaa todelliset palvelijansa erämaassa ja ilman maallista rikkautta, ilman ihmissuosiota ja usein monivuotisesti.

Itsekin muistan olleeni itse mielestäni heti valmis hengelliseen työhön, kuin lukkari sotaan? Mutta Herra laittoi jarruja innostumiseen ja kertoi suunnitelleensa henkilökohtaisen koulutusohjelman minulle. Eikä ollut tarjolla vaihtoehtoja. Mikään ei minusta tuntunut tapahtuvan Jumalan valtakunnassa tarpeeksi nopeasti, mutta se oli vain hengellistä näköharhaa. Hän laittoi minut kouluun, Jumalan kouluun, jossa edettiin hitaasti mutta varmasti. Välillä oli käytännön harjoitusten aika ja oppimani piti laittaa koetukselle, oli itse syötävä se leipä, mitä tarjoili muille. Joskus tuntui, etten opi mitään tai käytäntö tuntui liian vaikealta. Kun uusi luomus laitetaan todistamaan Jeesuksesta, niin vanha ihminen meissä pistää kaikkensa vastaan ja yrittää tekosyillä turhentaa koko Jumalan tahdon.

Uskovaisuuden kehityksessä lapsuudesta kohti miehuutta tulevat esteeksi myös puutostaudit, joita ei voi korvata luontaistuotteilla. Niitä ovat uskonpuute ja rakkaudenpuute. Nämä löytyvät Raamatusta. Jos uskoon tullut ei saa Jumalan sanan väärentämätöntä maitoa, elämän leipää, niin siitä seuraa luulouskoa ja muodollista kristillisyyden oloista touhuilua. Silloin ihminen puolustelee syntejään ja keksii vaikka mitä verukkeita, ettei tarvitsisi tehdä parannusta. Kirkollisesti kaikkein härskein julkinen opetus onkin se, että riittää kun on kastettu, niin pääsee taivaaseen, vaikka olisi elänyt kuinka tahansa. Tämä on lähtöisin katolisesta kirkosta ja siitä johdetaan toinen kummallisuus; ajatellaan, että ei voi tietää ajassa pelastusta, se selviää vasta kuoleman jälkeen. Siksi rukoillaan kuolleiden puolesta ja on kiirastulioppi ja kaikenlaiset tekopelit. Mutta todellinen pyhyys tulee vain Kristukselta: "Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi." 1.Pie.1:14-15

Ruotsalainen Johan Kahl kirjoitti aikoinaan 50 virttä ennen varhaista kuolemaansa - hän hukkui 25 vuotiaana. Nuoren uskovan vuodatuksissa on edelleen tuoreutta ja henkeä, jotka kuvaavat hyvin Jumalan lapsen kaitaa tietä:

1. Sun voimas, Jeesus, vain Mä muinoin tuta sain.

Se särki sydämeni Suureksi ihmeekseni,

Sain ilolla myös nähdä, Kuink' autuaaks voit tehdä.

2.Mä muistan Taaborin, Joss' olit ihanin,

Kun jouduin raukka tähän Nyt laaksoon pimeähän,

Joss' en näe valkeutta, Vaan synkkää kauheutta.

3.Syy surkeuteeni On hataruuteni. 

Herkesin kerjäämästä, Ristilläs pysymästä, 

Irroitin sydämeni Sinusta, Jeesukseni.

4.Leiviskän' tuhlasin Ja kalliit kihlatkin,

Entisen palavuuden Ja halut, hartauden.

Nyt olen synkän' tiellä. Ah, anna anteeks vielä!

5.Nyt aika entinen Mulstuupi mielehen.

Rukoilen, vaikeroltsen Ja toivon, ikävöitsen,

Ett' saisin vastauksen Ja mielen uudistuksen.

6.Mun heikko toivoni Vahvista, Herrani!

Mä näännyn pimeähän Ja eksyn korpeen tähän.

Suo armos päivän koittaa, Mun epäilyksen' voittaa!

7.Pois pilvet hajoita Ja silmän' kirkasta!

Osoita sanallasi Mull' armoistuintasi!

Suo ykskään säde sieltä Virkistämähän mieltä!

8.Mun murhe hitaaks saa, En jaksa odottaa.

Mä kaipaan kovin sua Ja kaiken kadottua,

Mitä mull' ennen oli, On nyt vain raskas huoli.

9.Vaivattu mieleni, Virvoita, Herrani!

Suo uutta lohdutusta Ja veres priiskoitusta!

Mua vedä puolehesl, Suojahan siipiesi!

10.Suo, että kuulla saan Sun ääntäs uudestaan!

Vaikuta voimallasi, Tee minuun asuntosi,

Yhdistä itses kanssa, Puhdista kokonansa!

11.Opeta valvomaan, Näkemän' uskomaan,

Armohon juurtumahan, Kiusoissa muistamahan,

Ett' olen lunastettu, Kuolemaas istutettu!

Harvalla on nykyään onni syntyä perheeseen, jossa on yhden avioliiton isä, äiti, isoisä ja isoäiti, ja jotka ovat vielä uskossa ja rukoilevat perhekuntansa puolesta. Mutta uskoon voi tulla heikommistakin lähtökohdista, orvoista, perheettömistä, hylätyistä, eronneista, rikkinäisistä ihmissuhteista, kaiken menettäneistä ihmisraunioista ja koko kansan surkimuksista, kylähulluista ja itsekeskeisistä narsisteista. Kuka tahansa voi saada kutsun Jumalalta pelastukseen ja voiman tulla Jumalan lapseksi, valtuutuksen Pyhältä Hengeltä elää Herralle hänen antamillaan lahjoilla. "Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä." 1.Joh.3:1. Kun Jumalan rakkaus tulee kohti ihmistä, hän murtuu Herran hyvyyden syliin kuin lapsi, kuin tuhlaajapoika, kuin syntinen nainen, kuin kieltäjä-Pietari. Maailma menettää otteensa, aika menettää merkityksensä, omat tavoitteet siirtyvät toisarvoisiksi, ihmisten sanomiset jäävät taka-alalle. On ihana olla Jeesuksen oma.

Herra, sinä puhut meille aikuisille lasten kautta, näemme ja kuulemme heissä syvän inhimillisyyden ja sinun luomistyösi valtavan toteutumisen. Kylvä jo pienenä heidän elämäänsä evankeliumi, joka pelastaa heidät ja annan kasteen lahjan kirkastaa heille sinun armoasi. Anna näille pienille sinun elämäsi, sinun uskosi, sinun rakkautesi. Herätä heille esirukoilijat, jotka kantavat heidän maallisia vaiheitaan alati kasvojesi eteen. Siunaa ja varjele heitä, anna enkeliesi olla heidän teillään johtamassa luoksesi. Avaa meidän aikuisten uskonsilmämme näkemään, mikä on jumalanlasten suuri kutsumus ja päämäärä, koti, jossa kaikki on kerran lopullisesti täydellistä.

Sanan lähteellä päivät Kangasalla

Jeesus uskon puolesta

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta Pro Fide yhtyeen perustamisesta ja sen merkeissä vanhat konkarit (perustajajäsenet) ovat lähteneet pitämään konsertteja alkuperäiskokoonpanolla. He ovat musisoineet vanhoja herätyslauluja, jotka silloin olivat muotia. Vastaanotto on ollut hyvä ja monet ikääntyneet ovat tahtoneet tulla muistelemaan näissä merkeissä menneitä.

Itselleni eivät uskonasiat olleet silloin mitenkään ajankohtaisia, mutta nämä Pro Fiden pojat olivat. Hannu Nyman oli luokkatoverini Turun Klassikossa ja hän kävi meillä kotonakin 60-luvulla. Muistaakseni hän opetti minulle elämäni ensimmäisen kitarasoinnun - A-mollin otteen? Mahdollisesti hän opetti muitakin sointuja? Olimme myös samassa meripartiolippukunnassa ja osallistuimme retkille ja kesäleireille Turun saaristossa. Samoin Ilmolahden Jouni oli mukana näillä leireillä ja oli silloin kooltaan semmoinen pikkupoika. Hannu kertoi silloin vanhempiensa tekevän katulähetystyötä, mutta se ei ollut minulle ymmärrettävää asiaa. Edelleen hän kertoi soitelleensa joiden kavereittensa kanssa yhteen, he olivat iältään 12-14 v. Mutta en muista oliko puhe hengellisestä musiikista?

Näin perästäpäin ajatellen pojat olivat silloin tosi nuoria, koulupoikia, eivätkä mitään muusikkoja. Mutta muuten he olivat innostunutta porukkaa. Hengellinen nuorisomusiikki oli aivan uutta ja maailman tapa tehdä musiikkia lainattiin tähän tarkoitukseen. Sitä sanottiin rautalankamusiikiksi ja se oli tullut myös kirkkoon. Vastustusta ilmeni runsaasti ja arvostelijat ajattelivat kirkon kulkevan luopumukseen? Itsekin muistan semmoisen tilanteen, kun eräs kanttori ei sallinut edes akustista kitaraa tuotavan nuorteniltaan kirkkoon?!

Laulujen sanat olivat vain suoria totuuden ja armon sanoja, jossa lihaa ei säästetty eikä laadusta tingitty, pääasiana ihmissielujen pelastus. Oli myös tapana, että pojat todistavat henkilökohtaisesti uskostaan Jeesukseen laulujen välissä. Nykyäänkin sillä tavalla putoaisi varmaan yli puolet gospel-porukoista pihalle, sillä eivät he todista uskoontulostaan eivätkä parannuksen välttämättömyydestä? Herättävät laulut on korvattu tunteellisilla, rytmikkäillä viihdemusiikin elementeillä. Näitä sitten ns. asiantuntijat arvostelevat samalla tavoin kuin teatteria, elokuvia, balettia, taidenäyttelyä tai opperaa. Sinne voisi olla hyvä varata yksi sanoman ja todistusten arvostelijakin mukaan.

Mutta Pro Fide löi itsensä läpi ja ihmisiä tuli uskoon jatkuvasti. Monet tulivat kuuntelemaan musiikkia tai siksi, että sinne meni muitakin nuoria ja siellä Kristus kohtasi heidät. Siellä monet tulivat syntisiksi, monet kääntyivät Herran puoleen, moni teki uskonratkaisun, moni pelastui. Olen kuullut näistä tilaisuuksista monta tarinaa, jolloin Pyhä Henki on suostunut nuorten miesten aktiivitoiminnan siunaajaksi. Ilmeisesti heidän kyvyillään ei muuten olisi tänään tilausta, sillä niin ammattimaiseksi tämä sarka mennyt? Heidän esimerkkinsä on kuitenkin ollut rohkaisuksi monille musiikista kiinnostuneille nuorille seurakuntalaisille. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole syntynyt vastaavaa ilmiötä - ilmeisesti musiikki on syrjäyttänyt Jeesuksen? Musiikkia on tänään tarjolla tuutin täydeltä, eikä aina tiedä onko kyseessä hengellinen kanava vai maallinen humppahetki? Alkuajan Pro Fide esiintyi kuulijoilleen Jeesus on Herra T-paidoissa. Se oli uskontodistus, joka itsessään jo saarnasi nuorten miesten elämänmuutosta. He olivat rohkeasti antaneet elämänsä Jeesukselle ilman kustannuslaskentaa tai hyötyajattelua.

Pro Fide liittyy myös omaan uskoon tulooni sillä tavoin, että olin kesällä -73 Naantalissa töissä ravintola Kaivohuoneella. Vaimoni Hilkka oli silloin Raisiolaisten kanssa mukana siellä Kaivopuistossa, kun Pro Fide piti puistokonserttia. Itse istuin ravintolan ikkunalla tupakalla, kun oli hiljaisempi hetki ennen kiivasta iltaa ja kuuntelin musiikkia. Sanoista en saanut selvää, mutta joku ystävällinen työtoveri sanoi sen olevan hengellistä. Hilkka sopi ystäviensä kanssa nähdessään ravintolan henkilökuntaa puistosta, että he rukoilevat meidän puolestamme. Kului vajaa puoli vuotta ja minä tulin uskoon. Tutustuimme Raisiossa, kolme vuotta myöhemmin menimme naimisiin ja sinne perustimme myös ensimmäisen yhteisen kotimme.

Vielä yksi muistikuva niiltä ajoilta: Olin lähdössä eräänä perjantai-iltana Helsingistä Turkuun junalla, kävin silloin hotelli- ja ravintolakoulu Perhossa. Olin aika humalassa ja seisoin pimeällä junalaiturilla, kun joku mainitsi nimeni? Yritin katsoa ääntä kohti ja näin lyhdyn valossa tutut kasvot - Hannu Nyman, hänkin oli matkalla Turkuun, hän opiskeli teologiaa. Juttelimme sen verran, kun kuntoni antoi myöten. Muistan kuinka olin vaivautunut ja pelkäsin, etten kykene keskustelemaan mistään hengellisistä asioista, koska en tiennyt niistä juuri mitään. Puhuimme siis niitä näitä. Onneksi juna tuli ja tapaaminen loppui, pääsin pälkähästä. Tämä tapahtui ehkä 1 - 2 kk. ennen uskoontuloani. Vasta jonkin aikaa uskossa oltuani sain kuulla levyltä Pro Fide yhtyettä, eikä se tehnyt minuun musiikillisesti erityistä vaikutusta, mutta sanoma oli suurenmoisen hyvä. Vanhasen suvun, Matti, Anja, Helena, Tuomo, Matti, Maija, kanssa on ollut sitten paljon yhteisiä tilaisuuksia seuranneina vuosikymmeninä. Usko yhdistää.

Jos joskus sydämessäs oot tuntenut tyhjyyden
niin varmaan miettinyt oot silloin syytä sen
Mä voisin kertoa syyn tuohon tyhjyyteen
sä ehkä uskot ehkä naurat sanoillein.

Sä väität onnen saapuvan kanssa rikkauden
ja uskot nautintojen poistavan tyhjyyden
Mut silti sydämessäs ääni tuo entinen
ei usko valheisiin vaan tahtoo totuuden.

Et totuutta löydä nautinnoista
et tyydytystä elämääs
Ei onni saavu valheen kautta
siks sydämes huutaa tyhjyyttään.

Vain yksi ainut poistaa sydämen tyhjyyden
se vaatii kaiken mutta antaa runsauden
Jos tunnustat köyhä oot ja syntinen
niin ensi askeleen oot ottanut rikkauteen.

Saat synteinesi tulla Herran etehen
hän ottaa taakkas pois ja täyttä tyhjyyden
Ei synti sydämessäs enää hallitse
kun Jeesuksen otat omaksi Herrakses.

Voit silloin laulaa riemumielin
sä Herra poistit tyhjyyden
Sua Jeesus nyt tahdon kiittää
on ristis onni ainainen.

Raision seurakunnan nuorisoherätyksen alkutahdit löivät nuoret Pro Fide pojat. Ensimmäisessä aktiossa tuli 10 nuorta tyttöä uskoon ja puolen vuoden kuluttua seuraavassa rukoiltiin, että joku poikakin pelastuisi ja Herra vastasi – yksi tuli. Herätyksen seurauksena uskoon tuli n. 100 nuorta ja joitakin lähipaikkakuntien nuoriakin tuli mukaan. Runsas väki sytytti runsaan toiminnan, jossa evankeliumia julistettiin kaikkialla yleisön pyynnöstä huolimatta. Opiskeltiin Raamattua, soitettiin, laulettiin, rukoiltiin, vietettiin ehtoolista, järjestettiin aktioita, retkiä ja tapahtumia.

Näissä mainingeissa olimme aikoinaan tekemässä ovityötä erään lähiseurakunnan alueella ja paikallisen kirkkoherran myötävaikutuksella. Jakaannuimme kahden hengen ryhmiin ja jaoimme pitäjän alueellisesti sektoreihin, joita sitten lähdimme kiertämään talosta taloon. Jaoimme traktaatteja ja hengellisiä lehtiä, todistimme suusanallisesti ja kutsuimme illaksi kirkkoon ihmisiä. Menimme sisälle koteihin ja juttelimme heidän kanssaan riippuen kuulijoiden innokkuudesta. Ne olivat pääsääntöisesti hyvin lyhyitä tilaisuuksia ja me olimme yksipuolisesti äänessä. Kummastusta tietysti herätti paikallisissa se, että olimme tekemässä työtä luterilaisen kirkon nimissä, emme edustaneet mitään lahkoa, emmekä keränneet itsellemme kannattajia tai rahaa.

Eräänä tällaisena lauantaipäivänä (olimme arkisin työssä) menimme vaimoni kanssa suureen maataloon, jossa oli perhe koolla. Kerrottuamme asiamme hyökkäsi talon nuori emäntä (tytär), Eeva, kiivaasti meitä vastustamaan ja piti koko kristinuskoa epäluotettavana, halveksittavana muinaisjäänteenä historiasta. Niin sitten puolustauduimme parhaamme mukaan vedoten Raamattuun. Jossain vaiheessa katsoimme parhaaksi siirtyä toisaalle, eikä kyseinen neitonen antanut tuumaakaan periksi. Tuli mieleen naispuolinen Saulus Tarsolainen? Vaimoni kertoi ulkona, että hän tunsi tytön ja tämä oli ollut joitakin vuosia aikaisemmin mukana seurakuntanuorten toiminnassa ainakin jossain määrin. Pian vaikea kohtaaminen unohtui ja olimme taas kolkuttelemassa uusia ovia.

Myöhemmin keskustelimme kuluneen päivän kokemuksista ja Hilkka kertoi Eevan olleen aiemmin Raamattuopistolla jossain nuorisotapahtumassa halukas menemään sielunhoitoon, johon silloin oli jonottanut paljon nuoria. Ensin oli kuulutettu, että tänä iltana kaikki tapaukset hoidetaan ja jokaisen odotukseen vastataan, mutta illan pimetessä, joku "viisas" ilmoitti, että nyt esirukouspalvelu ja sielunhoito lopetetaan ja huomenna jatketaan. Kuinka ollakaan tämä Eeva oli juuri silloin se, jonka kohdalla pantiin jono poikki. Hän katkeroitui tästä ja jätti kokonaan haaveet uskovaisuudesta.

Raision entiset seurakuntanuoret ovat pitäneet kokoontumisiaan epäsäännöllisesti vuosien ajan ja monet ovat olleet tulleet tapaamaan vanhoja tuttuja ja muistelemaan menneitä. Jokin aika sitten vaimoni oli mukana tällaisessa tilaisuudessa, itse olin jossain saarnamatkalla? Siellä hän istui kahvipöydässä ja jutteli siinä naisten kanssa. Silloin hän tunnisti keskustelun kuluessa, että vieressä istui tämä aiemmin mainittu Eeva, nyt ikääntyneenä, sairaana ja kyselevänä. Hän kysyi Hilkalta, että vieläkö tämä uskoi niin kuin ennen? Ja Hilkka kertoi uskostaan ja Jeesuksen seuraamisesta elämässään. Lyhyt todistushetki toi tietysti mieleen vanhoja muistoja ja kotiin palattuaan hän kertoi tästä erityisestä kohtaamisesta. Myöhemmin kuulimme, että Eeva oli kuolemansairas ja joutunut loppusuoralla sairaalaan. Siellä vanhat uskonystävät olivat käyneet hänen luonaan rukoilemassa ja tukemassa häntä viime metreillä. Pian hänen lähtönsä aika oli tullut ja uskomme että hän meni Jeesuksen luo. Alkuajan pettymys ja sitä seurannut katkeruus oli muuttunut uskon luottamukseksi Herraan ja ikuisuuden aamuksi.

Herra, olen syvästi kiitollinen, että olet jaksanut kuljettaa meitä omiasi pitkin matkaa viitoittamallasi tiellä ja että olet pelastanut meidät synnistä, kuolemasta, maailmasta ja saatanan vallasta. Sinun lahjanasi olemme saaneet uskon ja monet ovat siitä todistaneet meille ja muille, monet ovat myös rukoilleet meidän ja muiden puolesta, monet ovat antaneet lahjansa ja jäsenensä sinun palvelukseesi, monet ovat laulaneet ja soittaneet kunniaksesi kutsuen toisia luoksesi. Milloin, Herra, saamme taas kuulla heistä, jotka asettavat sinut ensimmäiseksi tässä elämässä, joiden sanoman kautta monet tulevat uskoon ja pelastuvat, haluavat taivaaseen?

Ovatko, Herra herätykset ohi ja edessä vain maailman tuomioiden aika. Näemmekö vielä monien tulevan uskoon, kuulemmeko sanomia parannuksen tekijöistä? Tuleeko vielä aika, jolloin kouluikäiset valloittavat Jeesus-nimissä tätä maata, jolloin tuoreet pelastuneet todistavat katujen kulmissa Elämän Herrasta, jolloin syntien rasittamat ihmissielut löytävät lepopaikan sinun jalkojesi juuressa katsellen ristiinnaulittuun olemukseesi, uuden elämän voiman sinun uhrissasi, veressäsi, jolloin taas kuulemme monesta suusta, sydämen pohjasta, että Jeesus on Herra!

Mannalappuja

Tein joskus 2000-luvun alussa mannalappuja tietokoneella ja niitä sitten moni kopioi itselleen rohkaisun sanoiksi arkeensa. Ne olivat sitten monta vuotta Herätysseuran kotisivuilla vapaasti maksutta kopioitavana, mutta nyt eivät enää uusittujen sivujen palstoilla. 

Laitoin ne tähän JPG muodossa. Mutta minulla ovat ne myöskin PDF-muodossa. Niitä on siinä kaikkiaan yli 1200 kappaletta.

Vähän siinä on hommaa, kun leikkaa ne pieniksi palasiksi ja kannattaa käyttää hieman vahvempaa paperia 120 - 150 g. Niin ne säilyvät paremmin rasiassa. 

Laitoin yhden satsin englantilaisen version Amerikkaan ystävälleni ja hän kysyi, että mistä olen saanut paloitellun Raamatun? No, sana on kuitenkin aina jumalallista, oli sitä vähän tai paljon. Näissä valituissa tekstikohdissa on hieman pitempiä jaksoja, ei vain yhtä jaetta.