Siunausten hetkiä ja yleistä hälinää

Olin mukana suurilla syntymäpäiväjuhlilla, jossa oli mukana koko pikkukaupungin kerma, komea tarjoilu, musiikkia, puheita, onnitteluja ja kehumisia, paljon puhetta ja hienoja esiintymispukuja. Itse kaipasin hengellistä puhetta, olihan paikalla uskoviakin ja monta seurakunnan työntekijää. Sitten ajattelin, että sittenkin oli melko toisarvoista, mitä ihmiset meistä sanoivat, miten kehuivat edessä tai haukkuivat takanapäin. Nämä kekkerit loppuvat viimeistään hautausmaalle jokaisen kohdalla ja sitten alkaa ikuisuus joko Herran luona tai helvetissä. Kumpi voittaa sielumme Jeesus vai piru? Kenen omia olemme, kuka meitä kuljettaa, mihin ollaan menossa? Olemmeko orjia vai vapaita? Joten, mitä siis Kristus sanoo meistä, mitä Jumala on meistä mieltä ja meidän touhuistamme, puheistamme, ihmissuhteistamme, se on vain merkitsevää - muu on pelkkää kehystä.

Myös Jeesus oli mukana Kaanaan häissä, mutta ei pitänyt yhtään saarnaa siellä. Muutenkin tunnelma oli pääsääntöisesti riehakas ja iloinen, eikä Jumalaa ylistetty. Mutta juuri siellä hän teki ensimmäisen ihmetekonsa ja sana sanoo, että opetuslapset uskoivat häneen. Oliko hän siis vain harvojen Jumala, pienen joukon Herra? Putosivatko muut jo alussa kyydistä, jäikö suurimmalle osalle vain hyvän viinin maku suuhun? Eivät ihmeet pelasta. Eikä ihminen kaipaa pelastusta ennen kuin tajuaa olevansa hukkumassa. "Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16 Jkr.

Laestadius kirjoitti 1800-luvulla aikalaisistaan: - Muutoin ei nykyaikana olekaan niin monia oppineita epäilijöitä, sillä aikakauden sankarit kieppuvat nyt niin laajalti yliaistillisuuden alueella, että tiedemies elää ainoastaan tieteelleen, taiteilija ainoastaan taiteelleen, pappi laskeskelee meriittejään, porvari pohdiskelee liiketoimiaan, talonpoika ajattelee hevosiaan ja hänen eukkonsa lehmiään ja vasikoitaan, kapakoitsija ajattelee juomarahojaan ja juomari ajattelee ryyppyjään. Siksi kansanjoukko on myös vajonnut niin syvälle eläimelliseen alennukseen, että ainoastaan aistillinen nautinto ja alhainen oman hyödyn tavoittelu voivat päästä esiin. Paloviinan jumala (Bachus) on nyt suurin jumala, huoruuden jumalatar (Venus) toinen, ja kaupan jumala (Merkurius) kolmas. Näitä jumalia maailma nyt palvoo.

Laestadius saarnaa lapin kansalle Jukkasjärven kirkon alttarimaalaus

 

 

-

Ihminen synteineen näyttää pysyneen kovin samanlaisena, eikä ole kehittynyt mihinkään, ei ainakaan parempaan suuntaan. Surkeaa on tämän maailman meno, pimeää, toivotonta sähläämistä ja kähmimistä, valehtelua ja kiroilua. Kaikkein kaheleimmille hurrataan eniten, suurimmat rosvot ja päälliköt saavat kuvansa lehteen ja TV:oon. Taivaan valtakuntaan he eivät tahdo, sillä sinne mennään vain totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon kautta. Ihmiskunta on saanut lopunajan aseikseen Jumalaa vastaan valitsevan välinpitämättömyyden synneistään, ja tiedotusvälineet, jotka sitovat ja uuvuttavat kansan viihteen orjuuteen, kaikenlaisen harrastamisen ja urheilemisen, tieteen ja taiteen, jotka täyttävät mielen ja kuluttavat kaikki voimat. Mutta suurimmaksi pimeyden aseeksi on noussut rahanvalta, joka sokaisee ihmiset materialisteiksi, ahneiksi ja ylpeiksi. Kaikki näyttää maailmassa pyörivän rahan ympärillä, ostaminen ja myyminen, vaihtaminen ja varastaminen, ostovoima ja kuluttaminen, lisän hankkiminen ja saavutetun voiton maksimoiminen. Rahan tähden käytetään köyhiä hyväksi, tuhotaan lapset, rikotaan avioliitot, saastutetaan luonto, aidataan ympäristö, hylätään ihmissuhteet, myrkytetään sydämet.

Ajan saatossa uskovien suuri joukko käy monet vaivat ja murheet läpi ennen kuin ovat perillä. Samalla Herra on varannut heille ruoan ja vaatteet, ystävät ja siunaukset koettelemusten keskellä. Niissä hetkissä eivät uskovat tunne olevansa juuri mitään, vain vähäisiä (= huonoja, mitättömiä, heikkoja) veljiä Kristukselle. Varsin autettavaa sakkia ja heihin Kristus sitoutuu pysyvästi. Jumalan seurakunta on alatien kansaa, sekundaa, tukea tarvitsevia. Pikemminkin he ovat alistuvia kuin valloittajia.

”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'" Matt.25:40. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että Jeesuksen aikaan olisi ollut jotenkin helpompi palvella Herraa hänen omissaan? Ajattelemme, etten minä ainakaan olisi lähettänyt häntä luotani nälkäisenä, alastomana, tuntemattomana ottamatta kotiini? En olisi jättänyt häntä yksin vankilaan tai sairastamaan, vaan olisin käynyt siellä lohduttamassa häntä? Mutta sitten kun Herra pukeutuukin kaikkein kurjimman uskovan valepukuun ja tulee luoksemme vastenmielisen, hapannaaman, luuserin, heikon ja avuttoman hahmossa, niin onkin tosi helppo ohittaa hänet ja ajatella vain omia kavereita, samoinajattelevia ja ystäviä. Entä jos vastaantulija onkin kovin erimielinen, hankalaluonteinen, änkyrä, jaarittelija, tuhlailija, aikailija, teräväsanainen, hyökkäävä, kärsimätön? Eikö olekin helppo jättää hänet oman onnensa nojaan, hylätä hänet ja etsiä parempia tuttavuuksia?

Mutta siellä tuntemattomien sankoissa riveissä on monta Jeesuksen veljeä ja sisarta, jotka Vapahtaja itse lähettää koettelemaan meidän uskoamme. Se on kaukana menestyksestä ja suosiosta, vauraudesta, itsensä toteuttamisesta, nautinnoista ja joululahjoista. Tällä kaikella Herra katsoo, mitä Golgata, sovitus ja pelastussanoma ovat merkinneet meille käytännössä. Jos ne eivät ole vaikuttaneet mitään elämässämme, olemme vain kuolleen uskon kannattajia, jotka ovat kulkukoiran veroisia ja auttamattomasti valtakunnan ulkopuolella.

Ostin antikvariaatista kirjan Siunauksen hetkiä, se oli painettu 1925 Jyväskylässä. Kirjan etulehdelle oli kirjoitettu Anna-Liisa Kallio - Muisto Porin kaupunginkansakoulusta 31.5. 1933. Se oli annettu koululaiselle elämän evääksi päätöspäivänä. Selattuani kirjaa huomasin sen olevan täysin lukematon, kuin uusi, suoraan hyllystä. Sitä ei ollut lainkaan luettu? Yhden sivun välissä oli prässätty neliapila.

Uskovat hätäilevät ystäviensä pelastumisesta ja lahjoittavat heille hengellistä luettavaa, mutta menestys ei ole toivotunlainen. Kala ei käy pyydykseen? Itsekin olin juuri em. kirjanomistajan kaltainen: en ole kiinnostunut, enhän ole uskovainen - enkä edes kiinnostunut. Miksi menisin hengelliseen tilaisuuteen, kirkkoon, kun se ei kiinnosta? Uskonnollisuus oli lähinnä kohtalonomaista ajattelua, että ilmeisesti kaikki päätyvät onnelliseen lopputulokseen. Lisäksi ihmisillä on omat neliapilansa, onnenapila, jotka ovat heille tärkeämpiä kuin Jumalan sana.

Kuitenkin Kristus pyrkii pelastamaan ihmiset kaikkialta, kaikki kadotukseen marssivat sielut ovat hänen kutsunsa alla. Sitä hän toteuttaa uskoviensa kautta ja he saavat tuntea nahoissaan maailman vihamielisyyden ja vastustuksen, vainon ja kieltämisen. Tähän voi vielä lisätä valtavan luopioiden joukon, joka kerran on ollut elävässä uskossa ja todistanut sanoin ja elämällään Kristuksesta. Mutta sitten luopunut uskosta ja alkanut taas elää syntielämää ilman pakotusta.

"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'" Matt.23:37-38.

Kuinka hyvän osan Jeesus olikaan tarjonnut aikalaisilleen, päästä suojaan, turvaan hänen armonsa piiriin ja Jumalan lähelle, mutta he tappoivat hänet. Hyljätty huone on seurakunta ilman Kristusta, juutalaisuus ilman messiasta, Jerusalem ilman Jeesusta, temppelivuori epäjumalanpalveluspaikkana, unohdettu Golgatan mäki, uskonto ilman Jumalaa, kirkko ilman herätystä, uskova muotojumalisena.

Jo aikoinaan Salomolle oli annettu Herran sana, joka velvoitti kansaa elämään Jumalan sanan mukaan. Mutta pitkin matkaa kansa sekoili pois kaidalta tieltä ja Jeesuksen tullessa uskovaisuus oli harvinaista. Silti he pitivät kiinni ulkoisesta kirkonmenosta ja muodollisesta uskonnollisuudesta. Tämä paljastui sitten kuitenkin pelkäksi teatteriksi, joka johti Jumalan Karitsan teurastamiseen, evankeliumin hylkäämiseen. "Mutta jos te käännytte pois minusta, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja temppelin, jonka minä olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä...." 1.Kun.9:6-7. Ja näin tapahtui ja juutalaiset hajotettiin pitkin maailmaa. Temppelivuorelle nousi moskeija ja siellä se on tulppana uuden temppelin rakentamiselle edelleen. Eikä tule muuta temppeliä kuin Kristus itse.

Mutta tulee vielä herätyksen aika Juudan heimolle ja se tapahtuu keskellä suurta aikaa. Silloin he kutsuvat hoosianna-huudoin Mestarin luokseen, silloin loppuu heidän pitkä luopumuksensa aika. Silloin alkaa kuulua huuto yljälle ja huuto morsiamelle. Silloin iloitaan syntisten ja Messiaan kohtaamisesta. Silloin jatketaan siitä, mihin em. Raamatunkohta loppui. Tulee heidän toinen mahdollisuutensa pelastua. "Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Matt.23:39.

Jeesus, sinä annat siunauksen hetket ihmisille, anna niitä minullekin. Varjele sokeutumasta ihmispaljouden tai mielipiteitten tähden, etten kadottaisi totuuttasi, etten joutuisi kulkemaan pimeässä ilman valoasi. Sanot uskovien olevan maailman valo, se tuntuu uskomattomalta. Mutta sinä voit sen saada aikaan ja ylläpitää hengellistä elämää. Anna todistuksen sinusta olla keskuudessamme aito ja vakuuttava, herättävä ja kutsuva, uutta luova ja pelastava. Tule tänäänkin tämän maailman keskelle, sen juhliin ja touhuihin, sinne missä ihmiset ovat ja puhu jokaiselle sielulle koskettavasti. Anna juutalaisten nähdä sinut messiaanaan, synnytä heidän keskuudessaan halu kutsua sinua tervetulleeksi hoosianna huudoin. Tule Herra Jeesus.

ja vuodattanut häneen elävän hengen

Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin Hannu Salmen mukaan tarinoita turhiksi osoittautuneista kuolemattomuuden lähteen etsinnöistä on olemassa paljon.

- Tavallaan nuoruuden lähteen etsinnät ovat pakenevia haaveita, joita ihmisellä on taistelussa ajan hammasta vastaan. Ennen kuolemattomuus tai pitkä ikä riippui pitkälti Jumalan armosta, tai sitten piti tehdä sopimus paholaisen kanssa. Jotkin tarinat ikuisen nuoruuden etsinnästä ovat melko synkkiä.

- Synkkyys tulee siitä, että ihmisen kohtalo ja elinikä ovat Jumalan käsissä eivätkä ihmisen itsensä määriteltävissä. Kun ihminen alkaa sitä itse muokata, hän astuu saappaisiin, jotka eivät hänelle kuulu. Tiede on sittemmin ottanut uskonnon roolin.

Teknologian ja lääketieteen kehittymisen myötä on elätelty toiveita kaikenlaisista keinoista pidentää elämää. Hurjimmat fantasiat löytyvät Salmen mukaan transhumanisteilta.

- Hurjapäisimmät transhumanistit ajattelevat, että kone voisi taata ikuisen elämän. Transhumanismissa on paljon sellaista ajatusta, että teknologia tuo ratkaisun ja ihminen voi siirtyä järjestelmään, jota pidetään ikuisesti yllä.

Kuolemattomuuden tai ikuisen nuoruuden tavoittelua on pidetty aina jokseenkin sopimattomana.

- Ajatellaan, että ihmisen kohtalo on lapsuus, aikuisuus ja vanhuus. Tämä kehityskaari on luonnollinen osa ihmistä.

- Vaikka sitä pidennetään, se tulee jossakin vaiheessa päätökseen, Hannu Salmi sanoo.

Uskovalla on hyvin asiat, kun ei tarvitse miettiä enää kuoleman ongelmaa. Sillä Jeesus on voittanut kuoleman ja hänellä on valta sen yli. Häneen uskova on siirtynyt kuolemasta elämään ja vaikka eräänä päivänä kaverit viettävätkin uskovan hautajaisia ja sukulaiset jakavat hänen vähäisen omaisuutensa, niin uskova elää ikuisesti ja mennyt jo Jumalansa luo taivaaseen.

Tapasin tässä hiljattain muutamia uusia tuttavuuksia, jotka olivat löytäneet yhteyden Jeesukseen. Sitten juttelin muutaman vanhan ystävän kanssa pitkästä aikaa rauhassa ja vuosien kulutus ei ollut syönyt heidän iloaan pelastuksen ihanuudesta. Mietin vielä yksinäni muutamaa muuta tuttavuutta ja heidän Jumala-suhdettaan. Huomasin yhden merkittävän piirteen näissä kaikissa ja se näytti olevan heille yhdistävänä tekijänä? Nämä kaikki olivat kohdanneet Jumalan yksinäisyydessä, ilman toisia ihmisiä. Tosin varmisti näissä kertomuksissa oli eroavaisuuksia ja aika ja paikat vaihtelevia, mielen laatu ja herkkyys erosivat toisistaan. Mutta nyt he kaikki olivat uskossa tasapainoisesti - hienoa. Minäkin olen tällainen yksin uskoon tullut heppu.

Istuin vuoden alussa Veikon kanssa vierekkäin ystäväkodin sohvalla ja juttelimme pitkästä aikaa kaikenlaista, kuulumisia ja tapauksia elämästämme. Jossain vaiheessa seuroja hän ehdotti innostavaa laulua, jonka kertojaksossa sanat menevät: ”Uskossa nostan katseen ylös pilviin, kotimaani siellä nähdä saan”. Laulu alkaa: ”Kun Jeesus saapuu....” Lähtiessään tämä perhe vei kotiinsa vielä Fanny Crosbyn levyn ”Tavataan taivaassa”. Sitten läksimme tahoillemme. Yhdeksän päivää myöhemmin Veikko hukkui pilkkireissullaan mereen, ystävät ilmoittivat siitä. Sitten muistin, että Veikko oli juuri yksi noista yksin uskoon tulleista ystävistäni – ja hänen kohdallaan Jeesus saapui yllättäen.

"Mutta sinä, meidän Jumalamme, olet hyvä ja totinen; sinä olet pitkämielinen ja hallitset kaikkea laupeudella. Sillä vaikka me teemmekin syntiä, olemme kuitenkin sinun, koska me tunnemme sinun voimasi. Mutta me emme tahdo syntiä tehdä, koska tiedämme, että meidät luetaan sinun omiksesi. Sillä sinun tuntemuksesi on täydellinen vanhurskaus, ja sinun voimasi tuntemus on kuolemattomuuden juuri." Viis.15:1-3.

Kun ihminen tulee yksin uskoon, seuraukset ovat siitä kauaskantoiset. Hän kiinnittyy silloin yksin Kristukseen, eikä ole riippuvainen seurakunnasta tai herätysliikkeestä, ei ole ihmismielipiteitten varassa. Hänen uskonsa rakentuu Vapahtajan persoonan ja sanojen varaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä päästä tähän jossakin vaiheessa uskonelämäänsä. Mutta ilmeisesti moni purjehtii avoimin mielin toisten mukana ajattelematta asiaa syvällisemmin?

Pettymyksien koulu voi katkeroittaa etsivän kristityn ja mieli saattaa katkeroitua, kun ei tule hyväksytyksi tai löydä apua kanssaihmisistä. Mutta parhaimmillaan tuollainen kokemus voi juurruttaa ihmisen vahvasti Raamattuun, jota ihminen itse yksinään tutkii. Tunnen vahvasti uskossa olevia, jotka ovat kokeneet Jumalan puheen ja uskollisuuden syvissä vesissä, pimeyden ja heikkouden ilmapiirissä. Kun Jumala tahtoo kiinnittää meitä Kristukseen, hän riisuu meitä ajallisista ja ulkoisista tekijöistä. Emme ole rikkinäisen kahvikupin arvoisia mesosimme miten paljon tahansa?

"Tuhkaa on hänen sydämensä, ja hänen toivonsa on vähemmän arvoinen kuin multa, ja hänen elämänsä on savea arvottomampi, koska hän ei tunne sitä, joka on hänet valmistanut ja puhaltanut häneen toimivan sielun ja vuodattanut häneen elävän hengen, vaan pitää elämäämme leikkinä ja elinaikaamme voittoa tuottavina markkinoina; "sillä" - niin hän sanoo - "täytyy hankkia voittoa mistä vain, vaikka pahastakin".Viis.15:10-12.

Pyhännälkä on kummallinen ilmiö, joka voi kohdata ketä tahansa ihmistä. Silloin hän suuntaa koko olemuksensa Herraan, Kuninkaaseen, Korkeimpaan, Jeesukseen. Hänen henkensä ei saa tyydytystä, eikä rauhaa mieleensä muuten, kun etsiytymällä Jumalan yhteyteen, avaamalla kirkon oven, menemällä sinne, missä Raamattua luetaan ja selitetään. Pyhännälkä tyydyttyy vain Pyhän kohtaamisella. Syntisen pitää löytää synnitön Jumalan Poika, tuomitun pitää löytää edestään kärsinyt Vapahtaja. Mustan lampaan pitää löytää Jumalan Karitsa. Ylpeän luonteen pitää löytää nöyrä Kristus. Heikon ihmisen tulee löytää Kaikkivaltias Jumala. Puutteellisen pitää saada avukseen Jumalan armo. Syntisen veriviat pitää tulla puhdistetuksi Jeesuksen synnittömällä verellä sydämen oven pihtipieliin siveltynä.

Itselläni oli monta kuukautta vaivannut jäykkäselkäisyys - liekö sukua uppiniskaisuuteen? Istuttuani jouduin aina uudelleen oikomaan hitaasti itseäni suoraksi ja näytin toisten mielestä kuoleman rajaa lähestyvältä äijältä? Alaselän ojentajalihaksisto oli varsin jumissa ja sen kyllä huomasi. Tuommoista vaivaa voi yrittää korjata kävelemällä kumarassa tai hieman kallistaen vinossa, hidastaen ylösnousemistaan tuolista, katselemalla ympärilleen ja leikkiä laskien. Mutta ei se sillä parannu. Puolestani rukoiltiin, söin pillereitä, jumppasin ja ihmeellistä, eräänä päivänä selkä oli taas kunnossa. Olin kiitollinen Jumalalle ja ymmärtäväisille ystävilleni. Sairaana tuli ajateltua enemmän Jumalaa ja omia vikojaan. Mutta kuukausia kestävä vika alkoi tulla osaksi persoonaani. Jaksoin, vaikka kanssakulkijat säälittelevätkin, että kyllä se on mennyt huonoksi?

Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk.13:11-13.

Ei tällä naisella ollut ensi sijaisesti selkävaiva, vaan hänessä oleva heikkoudenhenki. Se tarkoitti sairaan ihmisen olemusta, joka ohjasi hänen elämäänsä ja käyttäytymistään. Hän oli aivan alistunut tilaansa, niin ettei edes osannut odottaa muutosta. Parantuminen ja siihen tähtäävä aloite tuli Jeesukselta.

Voimme oppia sairaan naisen asenteesta; 1. että on suostuttava Jumalan tahtoon ja niin myös Jumalan aikatauluun. 2. On mentävä hengelliseen tilaisuuteen omaan seurakuntaansa, vaikka ei olisikaan näyttelykelpoinen, vaikka kaikki eivät tykkäisikään. 3.Kun ihminen saa tulla kutsuttuna Jeesuksen luo, hän löytää onnen, ilon ja rauhan. 4.Vaikka ihmiset hylkäisivät, niin Herra rakastaa häntä. 5. Kaikkein huonommaksi itsensä tunteva ihminen kelpaa Vapahtajalle.

Voiko siis olla onnellisempaa ihmistä, kuin hän joka on päässyt heikkoudestaan, joka on löytänyt Kristuksen? Tästä on hänellä kokemus ja ymmärrys, sekä halu suostua siihen. Kokemuksenkoulu on kova ja vaikea opinahjo, jossa L:n papereita ei juuri ole jaossa. Se johtuu siitä, että suurin osa ihmisiä luulee sellaisia löytyvän korkealta, mutta Herra on laittanut sen alas, polvistumisen tasolle! Jos siis tahtoo oppia Kristuksen tuntemista ja edistyä kristillisyydessä, kannattaa kuunnella sairaita ja syntisiä, epäonnistuneita ja murheellisia, vangittuja ja vaivaisia, köyhiä ja alaspainettuja, nälkäisiä ja alastomia, hylättyjä ja rusikoituja.

Nöyryytyksen ja luopumisen alatiellä ei leuhkita, ei siellä huudeta, että tykkään tästä kovasti. Mutta siitä horisontista taivas näyttää tosi isolta ja tavoiteltavalta. Siellä tunnetaan hylättyjen Kristus, joka on kaikkein suurin aarre, mitä ihminen voi koskaan saada. Ne, jotka valkkaavat kaverinsa tarkkaan jäävät helposti yksin, koska etsivät vain fiksujen seuraa ja pian he huomaavat, että fiksut eivät heistä välitäkään - vaan valitsevat vielä fiksumpia?

”Kolme on minusta kaunista, ja ne ovat kauniit Herran ja ihmisten edessä: yksimielisyys veljesten kesken ja ystävyys naapurien kesken sekä se, että vaimo ja mies hyvin yhteen sopivat." Siir.25:1.

”Mutta jumalattomat kutsuvat kuoleman tykönsä teoillaan ja sanoillaan, pitävät sitä ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä. He ovat tehneet liiton sen kanssa, koska ansaitsevat joutua sen omiksi." Viis.1:15.

”Uskollinen ystävä on vahva turva; joka sellaisen löytää, se aarteen löytää. Uskollinen ystävä on korvaamaton, eikä hänen arvonsa ole punnittavissa. Uskollinen ystävä on elvyttävä lääke, ja jotka Herraa pelkäävät, ne sellaisen löytävät. Herraa pelkääväinen harrastaa oikeata ystävyyttä, sillä miestä myöten on hänen läheisimpänsä." Siir.6:14-16

”Älä hylkää vanhaa ystävää, sillä uusi ei ole hänen vertaisensa. Uusi ystävä - uusi viini: kun se tulee vanhaksi, sitten sinä juot sitä ilolla." Siir.9:10.

”Jokainen ystävä sanoo: "Ystävä minäkin olen", mutta moni on ystävä ainoastaan nimeltä. Eikö se ole murhe aina kuolemaan asti, jos kumppani ja ystävä muuttuu vihamieheksi? Voi, sinä paha mielenlaatu! Mistä olet sinä vyörynyt, niin että peität vilpillä maan? Moni kumppani nauttii ystävästä silloin, kun on iloa, mutta ahdingon aikana on häntä vastaan, Moni kumppani näkee vaivaa yhdessä ystäväänsä kanssa vatsansa hyväksi, mutta sodan tullen tempaakin kilven. Älä unhota mielestäsi ystävääsi, äläkä ole muistamatta häntä, kun olet rahoissa." Siir.37:1-6.

Jeesus kutsuu omiaan ystäviksi ja hän on tosi ystävä, uskollinen ja vakaa, joka ei hylkää helposti. Hän puolustaa omiaan, puhuu ystäviensä hyväksi, vaikka nämä eivät sitä ansaitse. Hän suojelee ja seuraa omiaan, vaikka nämä eivät siihen aina kiinnitä huomiota. Jeesus jakaa omilleen kaiken tarpeellisen, mutta useimmat eivät tyydy siihen, vaan hamuavat aina vain lisää. Vasta kuoleman edessä, kun paristojen virta alkaa olla lopussa, kone alkaa yskiä, monet vaivat kertovat lopun lähestyvän, moni irrottaa otteensa aineesta ja kiinnittyy ikuiseen Jumalaan. Siinä on elämän henki.

Mikä onkaan loppujen lopuksi tärkeää minulle ja elämässäni - sinä sen tiedät Herrani. Jaa sitä niin kuin tahdot, silloin kuin tahdot, niiden kautta, jotka olet siihen valinnut. Olemme ihmisinä kuolevaisia, mutta sinä olet kuolematon ja ikuinen. Anna siis henkesi elämää sydämeeni, askeleihini, puheisiin ja valintoihini. Pidä minut ystävänäsi, sillä joskus tunnen, ettei juuri muita olekaan, sillä moni rakas läheinen on jo täältä lähtenyt? Anna minullekin osa sinun voitelustasi, sinä

taivaallinen Voideltu, Kristus, Messias ja Kuningas, kaiken elämän lähde, ikuisenelämän.

Jalanjälkiä Golgatalle

Olen lukenut viime aikoina vanhaa kirjasarjaa J R Koskimies Päivämuistoja. Tämä hartauskirjakokoelma on melko laaja 1150 sivua, kaksi teosta jokapäivälle kirjoitettuja tekstejä painettu vuosina 1914 -15. Luin hänestä arvion, jossa sanottiin:

- Niin kuin piispa Koskimiehen koko luonne, oli myös hänen hurskautensa avonaista, suoraa, vilpistelystä vapaata. Jumalan ja ihmisten edessä hän oli sitä, mitä oli. Hänelle pääasia oli harrastus välittömästi syventyä Pyhään Sanaan ja kaivaa sieltä tutkien esille vanhaa ja uutta.

Olin aikoinaan monta vuotta töissä Suomen Kristillisen Työväen Liitossa, jolla oli omistuksessaan Karkun Päiväniemen virkistyskeskus. Tuo kaunis paikka oli historiansa alkuvaiheissa kuulunut Oulun piispa Koskimiehelle, joka oli pitänyt sitä kesämökkinään. Vanhan päärakennuksen hirrestä tehty olemus oli korkea ja kaunis. Sen yläkerrassa olivat makuuhuoneet sekä piispalle että piispattarelle. Minä nukuin monta kertaa kummassakin kamarissa, joista oli mahtava näkymä yli Rautaveden.

Koskimies oli aikansa (1859 – 1936) merkkihenkilö asemansa vuoksi. Hän oli ensin Kuopion hiippakunnan piispana ja sittemmin ensimmäinen Oulun hiippakunnan piispa, jota virkaa hän hoiti 36v. Hän jäi eläkkeelle vasta 69-vuotiaana. Hän oli tunettu historioitsija ja syvällinen uskova. Hän otti kantaa mm. voimakkaasti edessä olevaan kansalaissotaan ehdottamalla osapuolille rauhanomaista ratkaisua. Tätä varten hän laati kirjelmän, jota muut piispat eivät kuitenkaan hyväksyneet. Hän oli ensin nimeltään Forsman, mutta suuressa Snellmaninpäivän nimenmuutoksessa 1906 hän suomensi sukunimensä Koskimieheksi. Hänestä kasvoi kansallisuusaatteen idealisti, joka halusi olla ”yhtä lihaa ja verta” suomenkielisen kansan kanssa.

Routavuosina hän oli organisoimassa hiippakuntansa papistoa suomalaisen puolueen myöntyväisyyslinjan tueksi. Vuoden 1918 sodan jälkeen hän teroitti kansallisen sovinnon välttämättömyyttä.

Koskimiehessä oli herkkyyttä ja levotonta tunneihmistä, jonka mielialat vaihtelivat suuresta sydämellisyydestä hermostuneisuuteen ja masennukseen. Avioliiton ristiriitaisuus ja lapsettomuus lisäsivät hänen yksinäisyyttään, eikä hän koskaan halunnut avata toisille kaikkein sisimpiä tuntojaan. Kerran hän arvioi aikansa kristillisyyttä:

- Ja nyt nämäkin pitkät pyhät päättyvät muilta paitsi rukoushuonekristityiltä. Yhä akkaa lappaa kuin köyttä rukoushuoneesta kirkkoon ja kirkosta rukoushuoneeseen niin pitkälti kuin päivää piisaa ja yölläkin jatketaan. Tulevatko lopultakaan herätetyiksi.

Kuitenkin hän esitelmässään papeille 1908 puhui myönteisesti herätyskokousten merkityksestä. Työ ei kuitenkaan saisi johtaa seurakuntayhteyden särkymiseen. Siinä tapauksessa kokouksilla olisi vain ohimenevä ja sielullisia pettymyksiä aiheuttava vaikutus.

- Jollei ruveta käymään seurakunnan jumalanpalveluksessa ja viljelemään Jumalan sanaa kotielämässä, niin tämän kansan kohtalo kulkee turmiota kohti.

Vuonna 1910 sanoo piispa Koskimies, että jokaisella pitäisi olla Uusi Testamentti, joka oli hänelle saattaja. Vuonna 1915 piispa Koskimies totesi, ettei Jumalan edessä kukaan ole viaton.

- Pitäkää kalliina ja korkeana etuoikeutena, että olette kristittyjä ja olette kutsutut perimään kirkkauden.

Vuonna 1925 huomautti piispa Koskimies, että kristillisyyden vaikutus ilmenee kodissa mm. siten, että äiti tai joku muu perheen jäsen on kodin pappina.

Jokainen jättää jalanjälkensä kulkiessaan, toiset sitten arvioivat sen arvon ja merkityksen. Kaikki eivät koskaan kirjoita kirjaa, toiset eivät koskaan kirjoita juuri mitään. Puhelinkulttuuri sen sijaan sujuu vaikka yhdellä sormella. Monien nimiä ei mainita historian lehdillä, mutta he voivat silti olla koko ikänsä Jeesuksen kanssa uskossa. He ovat löytäneet tien Golgatalle, pelastuneet ja lähteneet uuden elämän tielle. Kyllä silti kaikkien kauniiden kulissienkin taakse kätkeytyy aina itkua ja surua, kaiken ulkoisen hyvinvoinnin takana on usein äärettömän hengessä köyhä sielu, joka on muuttunut viinirypäleen rehevästä muodosta pelkäksi kuivaksi rusinaksi.

Jokaisen Kristuksen seuraajan on otettava kantaa ympäröivään maailmaan ja aikansa toisiin kristittyihin. Pitää löytää elämässään Jumalan tahto, se auttaa eteenpäin. Vastusta on yllin kyllin, erilaiset pelot pyrkivät lamaannuttamaan, olosuhteet muuttuvat, ihmiset ottavat etäisyyttä ja tunnepuoli ei löydä Jumalaa. Ihmiset arvioivat meitä omista lähtökohdistaan lähinnä hyödyn ja sukulaisuuden kannalta, mutta äänekäs uskovaisuus joutuu aina vihollisen maalitauluksi. "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät." Apt.5:29-33. Kun on tukevasti kiinni Kristuksessa, uskaltaa sanoa totuuden ja seisoa sanojensa takana. Siinä ovat jalanjäljet Golgatalta, joita maailma vihaa, fiksut karsastavat, ylpeät halveksivat ja valheelliset pilkkaavat.

Olimme vaimoni kanssa kirkonmenoissa eräänä adventtipyhänä Kangasalla, kun huomasimme aivan etupenkeissä istumassa mustahiuksisia miehiä runsas parikymmentä. Pian tajusimme, että seurakunta oli kuskannut turvapaikanhakijoita paikallisesta vastaanottokeskuksesta mukaan kisoihin. Olihan seurakunta nimennyt jo yhden pastorin hoitamaan tätä työsarkaa aiemmin syksyllä, mutta toistaiseksi se oli ollut vain lähinnä perinneruokien valmistamista ja seurustelua. Alkuliturgian jälkeen tuli erikoinen osa, kun mainittu pastori ja yksi turvapaikanhakijoista astelivat mikrofonin taakse. Paikalla olleille kerrottiin, että eräs heikäläisistä oli tehnyt ikävän teon videoimalla pilkallisen otoksen kirkkopuiston hautausmaalla ja lukenut siellä Koraanin säkeitä. Tämä oli sitten laitettu yuo tubeen kaikkien ihasteltavaksi. Nyt tämä porukka oli tullut esittämään anteeksipyynnön kaverin puolesta ja kerrottiin, että hänet oli lähetetty kauas toiseen yksikköön. Anteeksipyynnön jälkeen pastori esitti tulkin välityksellä anteeksiannon sanomaa koko porukalle. Vaikuttavaa, harvinaista, ja hämmästyttävää nykypäivänä.

Sitten kirkonmenot kulkivat perinteisen kaavan mukaan, virsiä, saarna, rukouksia, ja ehtoollisen asettaminen. Sitten huomasimme, että monet - suurin osa - turvapaikanhakijoista tuli polvistumaan alttarikaiteelle muun seurakunnan kanssa. Ilmeisesti he olivat toisuskoisia, eivät kastettuja, siksi heille ei jaettu ehtoollista, mutta pastori luki Herran siunauksen itse kunkin ylitse.

Ajattelin noita poloisia, kaukana kodistaan, vieraassa kulttuurissa, vaikea kielimuurin edessä, kaikki tähän asti opittu on nyt koetuksella, mihin uskoa, mitä odottaa. Samanaikaisesti uutiset kertoivat monista kärsimättömistä maahan tulijoista, jotka olivat kyllästyneet odottamaan ja matkustivat takaisin kotiinsa, perheittensä luokse.

Mutta Jumala kutusi nyt noita turvapaikanhakijoita Jeesuksen luokse, se oli varma. Olisi suurenmoista, jos nuoret miehet löytäisivät Vapahtajan ja veisivät evankeliumin mukanaan kotimaahansa. Monet ovat rukoilleet heidän puolestaan. Mutta kuka rakasti heitä? Jumala, Taivaan Jumala rakasti heitä, ilman näitä askeleita kaukaiseen Pohjolaan he eivät ehkä olisi koskaan kuulleet evankeliumia? Aistimme jalanjälkiä Golgatalle.

Kristuksen valtakunnassa on tilaa jokaiselle, Herran Henki kutsuu aikanaan kaikkia. Monet tämän päivän pakolaisista kohtaavat matkallaan Kristuksen ja pelastuvat, monen ulkomaanmatka on koituva iloksi ja murhe parannukseksi, jota ei kadu. Tässä tapahtuu, että kaveri lähtee sutta pakoon ja löytääkin itsensä Hyvän Paimenen sylistä, Golgatalta. Kiitos Herralle näistä askelista.

"Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä; sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta." Ps.22:27-31.

Ikuinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kuinka ihmeellisesti olet järjestänyt asiamme, elämämme ja kaiken. Katselen mihin suuntaan tahansa, näen vain sinun käden jälkesi, ja kun kuuntelen tarkemmin kuulen kaikkialla sinun äänesi. Minunkin jalanjälkeni on kulkenut Golgatalle, sinne rukoilen kaikkien pääsevän. Onko siis mitään arvokkaampaa, kuin olla sinun omasi ja rukoilla että kaikki löytäisivät sinut Herrakseen ja Vapahtajakseen? Anna afganilaisten, irakilaisten ja syyrialaisten löytää sinut mielenmuutoksessa ja uudestisyntymisessä ristisi ja veresi kautta. Pyydän näiden aikalaisiemme elämään ja myös jokaiselle turvapaikanhakijalle ja muille elämässä seikkailijalle sinun nimesi olisi pyhitetty, että sinun valtakuntasi tulisi heidän sydämiinsä ja koteihinsa, että sinun tahtosi tapahtuisi Suomessa ja kaikkialla. Aamen!