lauantai 18. huhtikuuta 2015

Valitkaa tänä päivänä….


Eduskuntavaalit ovat käymässä kuumana ja ehdokkaat kehuvat itseään ja osaamistaan. Ihmiset valitaan naaman ja kuuluisuuden mukaan, hiukan vaikuttaa myös ulkoinen esiintyminen, sekä asiapitoisuus. Joku äänestää sukupuolta, joku puoluetta, joku tuttavaansa, joku äänestää aina "varmaa" läpimenijää, toinen taas äänestää aina semmoista, joka ei varmasti mene läpi. Nukkuvien puolue kerää suuren kannatuksen, kun ei ole kansallinen hätätila. On myös semmoisia, jotka agiteeraavat olemaan äänestämättä? Myös teräsmies, batman, aku ankka ja uuno turhapuro saavat säännöllisesti kannatusta vaaleissa. Nimet tosin muuttuvat aikojen kuluessa, mutta roolit pysyvät ennallaan. Tietämätön voi hyvin uskoa kaiken kuulemansa ja luulla, että kohta kaikki muuttuu oman elämän suhteen huomattavasti paremmaksi? Erikoisen ryhmän muodostavat uskovat, joilla on selvä kutsumus ja tehtävä hengellisellä työsaralla. He päättävät yhtäkkiä ruveta kansanedustajiksi, mutta harva onnistuu siinä (Kiitos Jumalalle). Eräs tuntemani pastori ajoi omalla autollaan kotikuntamme katuja katolla mainoslause: "En lupaa ihmeitä, mutta yritän tehdä parhaani!" Hän ei muuten päässyt runsaasta kannatuksesta huolimatta koskaan kansanedustajaksi. Olisiko sittenkin pitänyt luvata ihmeitä tai tarttua Jeesukseen?


Jumalan kansa joutui kerran kotimaahansa matkatessaan suuren valinnan eteen. Se oli paljon merkittävämpi tilanne, kuin vain yleensä kannanotto. Siinä valittiin joko Herra tai sitten epäjumalat. Vastaus ei ollut itsestään selvä, mutta sen seuraukset olivat kauaskantoiset. Kansan johtaja asettui esimerkiksi perheineen. Siitä oli keskusteltu kotona ja siihen oli uskossa päädytty maksoi mitä maksoi. "Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." Joos.24:15. Kuinka arvokasta onkaan seurakunnalle, jos sen johtajat seuraavat Kristusta, pitävät Jumalan arvossa ja rukoilevat alati Jeesusta. Onnellista on jokaiselle valtiolle uskovat johtajat, jotka uskaltavat tuoda julki uskonsa ilman hyödyn tavoittelua.

Pian vaalien jälkeen huomaamme, ettei juuri mikään ole muuttunut. Paljon on palanut rahaa ja näkynyt kuvia mainoksissa, mutta arki on koittanut ja eteen ovat tulleet taas elämän realiteetit: olemme syntistä sakkia kaikki! Voisikin olla uusi ilmiö rehellinen vaalimainos:
Älä äänestä minua, olen sangen epäluotettava, enkä voi luvata tehdä mitään hyvää. Olen itsekeskeinen, nautinnonhaluinen, rahanahne, ylpeä, saita ja laiska. Suuntaudun pelkästään omien tavoitteitteni mukaan, enkä ole kiinnostunut muista ihmisistä kuin hyötyäkseni vain heidän antamastaan suosiosta. Olen vallanhaluinen pyrkyri, joka keinoja kaihtamatta yritän huipulle. Jos minut valitaan, ajan vain oman pienen ryhmäni tavoitteita ja yritän kaikin keinoin nujertaa toisinajattelijat valehtelemalla ja arvostelemalla heidän pyrkimyksiään. Tulen käyttämään kaiken aikani oman ryhmäni näkemysten edistämiseen muiden kustannuksella. Meille kaikki hyvä ja muut maksajiksi periaatteella. Hymyilen vaalikuvassani, mutta sisimmässäni olen vihainen, katkera ja syyllisyyttä poteva ihminen. Inhoan lähes kaikkia, enkä voi hyväksyä tyhmien ihmisten tyhmiä mielipiteitä. Jos minulla olisi valta eristäisin kaikki mielipiteisiin kielteisesti suhtautuvat yhteiskunnan ulkopuolelle, lähettäisin ulkomaalaiset takaisin omiin maihinsa. Rikolliset laittaisin keskitysleireihin ja toimeentulon hankkimiseen kykenemättömät voisivat muuttaa naapurimaihin valintansa mukaan. Minun maailmaani mahtuvat vain samoinajattelevat – äänestä siis minua, numeroni on..... 666.


Kenen käsiin voimme antaa yhteiskuntamme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa tulevaisuutemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa itsemme, kotimme, työmme, terveytemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa syntimme ja syyllisyytemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa läheisemme, rakkaamme, ystävämme? Jumalan! "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5. Täällä alhaalla vaikuttaa erikoinen pieni porukka, joka on erikoistunut antamaan asiansa Jumalan käsiin, jolla on niin suuri Jumala, että hän täyttää taivaat, että hän on kerran luonut kaiken tyhjästä ja luo sen kerran uudeksi. Tällä porukalla on Jumala, joka hallitsee kaiken, johtaa kaikkea, ylläpitää elämää, valoa, säätää ajan ja lain, tuo evankeliumin kaikkien ulottuville. Tämä Jumala on testamentannut tälle porukalle valtakuntansa. He ovat siis rikkaita. Tästä ei edes tarvitse enää äänestää, valinta on jo suoritettu.

Aikoinaan, kun saimme vaimoni kanssa erikoisen kutsun hengelliseen työhön Herralta, se tuli useastakin eri tilanteesta meille. Mutta aivan erityisen merkittävä oli eräs Raamatun kohta, jonka kautta Vapahtaja lähetti meitä uusiin tehtäviin. Se oli Luukkaan 10. luvun ensimmäinen jae, joka kertoo Jeesuksen lähettäneen kaksittain opetuslapsiaan tehtäviin. Pyörittelimme tuota sananpaikkaa monta kertaa ja mietimme eri suunnista sen sanomaa. Pian sen sanoma alkoi elää meidän elämässämme elävämmin kuin koskaan ennen ja niin sitä lähdettiin. Jeesuksen valinta oli ja on hänen, me emme vaikuta siihen mitenkään. Pian huomasimme kulkevamme aivan uusia teitä, aivan uusien ihmisten luo. Kyllä Herra tiesi meidät valitessaan, millainen riski se olikaan Jumalan valtakunnalle. Emme edustaneet kristillistä eliittiä, emme kattavaa asiantuntemusta, emme runsasta kokemusta, emme edes suurta rohkeutta. Mutta Jeesus sitoi meidät itseensä uskon ja sanan kautta. Hän tarjosi ystävyytensä: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.... minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." Joh.15:15-16,19. Jeesuksen valinta on jumalallinen, ainutlaatuinen, se on kirjoitettu taivaassa. Se ei ole kansanvallan tuote, sitä eivät ohjaa enemmistö tai ihmismielipiteet. Elämme jo kuningaskunnassa. Se on Jumalan ajatus. Sen elämän edellytys on kuulla aina Herraa, sitä ikuista kirjoitettua sanaa, jonka Jumala on ilmoittanut. Ja kun sen ottaa tosissaan ja elämäänsä, se tuo tukun vaikeuksia maailman kanssa.

Jumalan valinta on viisas, ajankohtainen, henkilökohtainen ja taivaaseen ulottuva. Siinä tapahtumassa ovat keskeisiä Raamattu ja Pyhä Henki, niiden kautta Herra ohjaa omakseen, ja pitää omanaan, ohjaa omiaan pitkin matkaa. "Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen." 2.Tess.2:13. on tärkeää tietää olevansa rakastettu, Jumalan rakastama, sillä tämä valottaa suuresti Jumalan valinnan syvyyttä ja antaa voimaa elää. Monta kertaa uskova kipuilee ajattelemalla, ettei ole mitään, ettei ole rakastettava, ei Jumalan lapsen / palvelijan arvoinen. Silloin pitää katsoa kiinteästi Jeesukseen ja niin kauan, että Jumalan rakkaus alkaa avautua. Jeesus on ikuinen valo, elämän lähde ja Jumalan rakkauden olemus.
Joskus (ilmeisesti melko usein) uskova lähtee väärästä päästä uskon elämään liikkeelle. Hän yrittää olla hyvä, yrittää kelvata Herralle, yrittää uhrata (maksaa) ollakseen uskovainen, yrittää rakastaa, koska tietää sen olevan Jumalan tahto, yrittää sopeutua seurakuntaan, koska niin on oikein. Tämä kaikki on hyvää ja tarpeellista, mutta ilman Kristusta täysin mahdotonta. Jos ei tunne kirjoituksia, niin eksyy pois uskosta. Mutta samoin eksyy pois uskosta, jos ei tunne Jumalan voimaa, joka tulee syntisen osaksi armosta ja Golgatalta. Pitkään uskossa olleen saattaa olla vaikea ajatella olevansa edelleen syntinen, ja itsessään täysin kelvoton raakile, joka ei ole jalostunut mitenkään, jonka arvo on vain Jeesuksessa. Kaikki, mitä hänessä on hyvää, on Jeesusta. Sama totuus pätee myös seurakuntaan riippumatta siitä, mikä etumerkki sillä on.


Jumala on rakentanut meidät niin, että olemme luonnostamme sosiaalisia, tarvitsemme toisia ihmisiä ja yhteyttä. Yksinäisyys, erilleen joutuminen, pakeneminen ja hylätyksi tulo vaikeuttavat jokaisen elämää ja tuhoaa sitä sisältäpäin. Jumalan suuri viisaus on tuo pieni "me", se merkitsee hänen seurakuntaansa, rakkaitaan, uskovia, pelastettuja, Jumalan lapsia, kutsuttuja ja valittuja, Kristukseen yhdistettyjä, Pyhällä Hengellä täytettyjä. Tämän "me" suunnitelman Jumala on säätänyt jo ennen kuin loi maailmamme. Uskovat ovat siis mukana suuressa suunnitelmassa ja sen täyttymys tapahtuu henkilökohtaisesti silloin, kun ihminen suostuu Jumalan tahtoon. Niin hän opettaa omiaan rukoilemaan: Isä meidän.... Ja edelleen: "niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan," Ef.1:4-5.

Herra, näen sinun kuvasi kaikkialla, sinä kutsut aina luoksesi ja yhteyteesi. Olen sinussa ja sinä minussa. Näen sinut ihmisissä, jotka ovat valinneet sinut Vapahtajakseen, näen heissä sinun herruutesi, valtakuntasi, Henkesi, lunastuksesi, totuutesi, armosi. Näen sinut, Jeesus, olevan yli kaiken inhimillisen, ajattelumme, tietomme, tunteittemme, maailmankaikkeuden keskuksena. Sinun edessäsi kumarrun ja hiljennyn, taivun ja suostun, kiitän ja rukoilen. Sinun tykönäsi ei mikään muutu, horju, tuhoudu tai lakkaa olemasta. Sinä olet tuonut Isän rakkauden luokseni - se riittää. Kiitos siitä.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Äkkilähtöjä


Olimme vaimoni kanssa lähdössä lomalle ja päätimme ottaa nopean ja halvan matkan, se oli ns. äkkilähtö. Muutaman päivän varoitusajalla pakkasimme ja nousimme koneeseen ja vasta paikan päällä selvisi millainen majoituspaikka oli varattuna. Mutta kaikki meni hienosti ja hintaan nähden vietimme loistoloman. Rahaa kului vain ehkä puolet tavanomaisesta. Työkiireiden takia äkkilähtö oli meille vain ylen harvinaista.


Näin jäiden lähdön aikaan, keväällä, putoaa moni uhkarohkea kylmään kylpyyn, jokunen selviää kuiville voimien riittäessä ja hyvien varusteiden avulla. Toisille edessä on äkkilähtö, joita lehtiuutiset ovat välittämässä. Sama näytelmä toistuu syksyllä, kun pakkaset taas tulevat tänne pohjoiseen. Afrikassa tätä ongelmaa ei ole, heillä on sitten muunlaisia äkkilähtöjä. Heikkojen jäiden väki on kolme ryhmää: 1. Uhkarohkeat, he eivät pelkää mitään, eivätkä välitä varoituksista. 2.Rohkeat, he seuraavat pienen matkan päästä uhkarohkeita ja kääntävät kelkkansa, kun joku em. putoaa jäihin. 3.Maltilliset, he tyytyvät raportoimaan rannalla hukkuneita ja henkiin jääneitä odottaen uusia pakkasia. He eivät ole luonteeltaan äkkilähtö-tyyppejä.

Lentokoneen apuohjaaja ajoi Ranskassa päin vuorta ja tappoi itsensä lisäksi 150 ihmistä. Hän lukitsi ohjaamon oven, ettei varsinainen lentäjä päässyt sinne enää wc-käynnin jälkeen kolkutuksista ja murtoyrityksistä huolimatta ja niin syntyi riivaajahenkien paratiisi keskelle autiomaata. Tuli kaikille matkustajille äkkilähtö ilman suunnitelmaa. Kaikki uutiskanavat kertoivat tapauksesta vuolaasti.


Ihmiselämä on arvokas Jumalan lahja, joka ei toistu, johon ei ole vaihtoehtoisia malleja. Mutta tavallinen jumalaton ei mieti ikuisuuttaan, vaan rahaa, kunniaa, nautintoja, elintason kohottamista ja siihen auttavia aatetovereita. Jumalaton ei ajattele joutuvansa ikuiseen helvettiin, ei, hän luulee pääsevänsä taivaaseen, maanpäälliseen paratiisiin, jälleensyntymiseen tai tyhjiin raukeamiseen. Nämä kaikki siksi, että hän on ollut niin hyvä, riittävän hyvä tai niin vähän huono? Jumalattomien huolettomuus, onnellinen elämä, ja varakas meno ovat isoja kysymyksiä kaikkina aikoina, mutta harva tulee ajatelleeksi, miten jumalattoman käy, kun tulee äkkilähtö? Se on selvästi ilmaistu Jumalan sanassa: "He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?' Job 21:12-15.


"Älä turvaa tavaroihisi, äläkä sano: "Minulla on yltäkyllin." Älä noudata omaa mieltäsi ja voimaasi, niin että vaellat sydämesi himoissa. Älä sano: "Kuka on minun käskijäni?" Sillä Herra on totisesti sinua rankaiseva. Älä sano: "Minä olen syntiä tehnyt, ja mitä on minulle siitä tullut?" Sillä Herra on pitkämielinen. Älä ole huoleton sovituksestasi, niin että kasaat syntiä synnin päälle. Äläkä sano: "Hänen armahtavaisuutensa on suuri, hän antaa anteeksi minun paljot syntini." Sillä hänellä on laupeus ja myös viha, ja hänen kiivautensa pysyy syntisten päällä. Käänny viivyttelemättä Herran puoleen, äläkä lykkää sitä päivästä päivään. Sillä äkisti tulee Herran viha, ja rangaistuksen aikana sinä hukut. Älä turvaa vääriin tavaroihin, sillä ei sinulla ole niistä mitään hyötyä kovan onnen päivänä." Siir.5:1-8.

1.Ah, kuinka taivaan valtakunta niin monelle on halpa vaan.
He nukkuu syvää synnin unta ja noudattavat himojaan.
Ja askareissa maailman he unhottavat Jumalan.

4.Voi varokaatte, varokaatte, ettette saisi katua!
Nyt lahjaksi te kaiken saatte, on myöhä kenties huomenna.
On ovet kohta lukitut, nyt kiirehtikää, kutsutut.


5.Jos liian myöhään kolkutatte, ei ovi enää aukeekaan. Jos kuinka itkein valitatte, ei teitä enää kuullakaan. On monet häihin kutsutut, vaan harvat ovat valitut.
                        (vanha virsikirja 137)

Jo ammoin tiedettiin, että sisältö ratkaisee ja ihmisen motiivit ovat hänen ajatuksissaan. Niitä seuraavat teot. Pahuudella on kaivonsa ihmismielessä ja se on nähtävänä pienestä pitäen, eikä kukaan jalostu vanhaksi tulemalla - päinvastoin. Mutta Jumala on antanut avuksi Herran pelon. "Joka ei hartaasti pidä kiinni Herran pelosta, sen huone luhistuu äkisti. Kun seulaa pudistetaan, jäävät roskat jäljelle; samoin jäävät ihmisen saastat hänen ajatuksiinsa. Uuni koettelee savenvalajan astiat, ja ihmisen koetuskivi on hänen ajatustapansa. Miten puuta on hoidettu ilmaisee sen hedelmä, samoin sana ihmisen sydämen aivoitukset. Siir.27:3-6. On ihana olla hyvässä puussa oksana, Kristus-viinipuussa, pienenä oksana kantamassa hyviä hedelmiä.

Turmakoneen avuntarjonta oli oven takana, sisältä lukittu ovi esti avuntuojan pääsyn koneen ohjaimiin. Ihminen ilman Jumalaa toimii aina "oman koneensa" ohjaamossa itsekkäästi. Hän kuvittelee tekevänsä oikein, viisaasti, kun tekee ratkaisunsa järkensä ja tunteittensa pohjalta. Aikansa Jeesus koputtaa oven ja tarjoaa apuaan ennen lopullista tuhoa, äkkikuolemaa, mutta sitten ei hänen äänensä enää tavoita seikkailijaa, ja etsikkoaika on ohi. Mutta piru on jo perinyt omansa ja ottanut omavaltaisesti paikkansa samassa ohjaamossa ja Jeesuksen hylännyt kaveri ei kuuntele enää muita neuvonantajia. Piru on tullut vain tuhoamaan ja tappamaan, mutta valehtelee kaverille, että kohta olo helpottaa - polkaiset vain kaasua lisää? Pirulle kaikki äkkilähdöt ovat mieleen, kun on kysymys jumalattomista. Tarvitaan Jeesus ohjaamoon, muuten tuhoudutaan, muuten piru vie päin seinää liiskaten kuin hyttysen. Jos ja kun oma minä ohjaa konetta, se tuhoutuu varmasti, maailma terrorisoi sen, polttoaine loppuu, tai eksyt niin pahasti reitiltä, että joudut pimeyteen.

Herra on aina kutsunut joitakin tavallisia ihmisiä asioidensa hoitajiksi täällä alhaalla. Eräs sellainen oli israelilainen Eljakim (= Jumala nostaa t. korottaa). "Mutta sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan, ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle. Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa." Jes.22:20-22. Avain olalla on varsin suuri, koska sitä pitää kantaa olkapäällä, se on vallan merkki. Tarvitaan avain, että saadaan ovi auki, että voidaan pelastua. Hänellä on vyö, joka kuvaa totuutta, hänen ihokkaansa kuvaa Jumalan vanhurskautta. Kädessä oleva valta kuvaa Kristuksen sovitustyötä, jonka todisteena on naulanarpi hänen ranteessaan.

Eljakim on esikuva Jeesuksesta, joka kantaa avainta. "Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt." Ilm.3:7-8. Jeesuksen valta on rajaton, hän tekee niinkuin tahtoo. "Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata." Job 12:14. Kun sydämen ovi on auki, Jeesus tulee pelastajaksi, vapahtajaksi, pyhittäjäksi, lunastajaksi. Tämä uskovien jkoukko on vähäinen voimiltaan (mikros - pieni), siksi se oli kovin sopiva heijastaan suuren Vapahtajansa kunniaa täällä ajassa. Yksityinen uskova voi olla sairas, köyhä, avuton, mutta siunattu oven avaajan voimalla. Hän elää Jeesuksen kanssa, edessä, seurassa.
Tämä otti Herran sanasta vaarin (tereo - seurata, noudattaa, säilyttää, varjella, säästää, vartioida). Se tarkoittaa uskollisuutta Raamatulle, kirjoitetulle Jumalan ilmoitukselle ja sen myötä kaikille, jotka sitoutuvat Herraan ja hänen sanaansa. Sillä jokainen uskossaan rehellinen Herran oma joutuu joskus sanan edessä tosi tiukoille ja parannuksen paikalle, ja näissä kisoissa sankareita on vain vähän, tai oikeastaan vain yksi ainoa - Jeesus. Siksi ovi avoinna on suuri tulevaisuus Kristuksen askelissa, valossa, totuudessa, armossa ja uskossa.

Jeesus kehuu uskoviaan, etteivät kieltäneet (kieltää, kiistää, sanoutua irti) Jumalan nimeä. Jumalalla on monta eri nimeä Raamatussa, mutta meidän kannaltamme tärkeimpiä ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta erityisesti Jeesus, Kristus, Vapahtaja, Immanuel (Jumala meidän kanssamme), Messias, ja Herra. Kun siis uskovan koetuksenpäivä koittaa, hän joutuu ihmisten edessä tunnustamaan uskonsa Jeesukseen, muuten hänestä tulee kieltäjä. Se ei ole saarnaamista, vaan valonsa näyttämistä pimeille. Tätä voi kokeeksi tehdä esim. sukukokouksessa, -tapaamisessa, harrastekerhossa, työkavereiden joukossa, naapurien kanssa, tuntemattomien kauppiaiden ja ostajien yhteydessä, urheilussa, politiikassa, kesämökillä, pankissa. Joskus mykkyyden henki vaivaa niin uskovaa, että kaikesta muusta tulee juttua sujuvasti, muttei uskosta Jeesukseen? Oliko siis Jeesus niin hävettävä? Nämä mainitut Filadelfia-kaverit olivat selvinneet tästä testistä voittajina, he saivat Herran tunnustuksen.

Suhteemme Jeesukseen on aivan keskeinen tulevaisuutemme suhteen. Jos Raamattu tulee rakkaaksi ja siihen suhtaudutaan Jumalan sanana, siitä seuraa uusi ihmeellinen elämä Herran seurassa. Myöskään maailmassa tapahtuvat myrskyt, järistykset ja kuolemat eivät ole uskovalle tuhoksi. Jeesus tulee takaisin ja vie omansa taivaan kotiin. Jumalankin kärsivällisyys loppuu kerran ja ihmiskunta saa tuomionpäivän, Herran vihan päivän. Siksi uskovan on syytä tarttua Herran kärsivällisyyden sanaan. "Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat." 3:10. Siinä Raamattu käyttää sanaa hypemone, joka merkitsee kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Sanaa käytetään puhuttaessa ahdingosta ja vastoinkäymisistä. Tuo pieni hypo-etuliite tarkoittaa alle jäämistä. Siinä on Jumalan ihmisen luottamus, joka lepää Kristuksen uskollisuuden varassa ja jaksaa odottaa.


1.Ken noin sydämellesi kolkuttaa Illan tullen? Ken hellästi lääkettä tarjoaa näin tuntosi tuskihin sulle?

5.Siis aukaise hälle, ken kolkuttaa vielä kerran, niin sielusi rikkaimman aarteen saa ja kruunun sä saat luona Herran!
                 Lina Sandell-Berg (1832—1903)

Oi, Herra, kuinka monet sulkeutuvatkaan pimeyteensä ilman sinua, hylkäävät pelastuksen ja vapautuksen synneistään, sinun ristinsovituksesi, sinuun uskovat lähimmäisensä. Kuinka monen reittikone on menossa kohti äkkikuolemaa suuressa sokeudessa, mykkyydessä ja valheessa. Sielunvihollinen teurastaa sinun lunastamasi ihmiset, auta meitä, Kristus! Kulje tänään kolkuttamassa sydänten ovilla, vielä kerran, jos joku herkistyisi avaamaan sinulle, kuulemaan ääntäsi ja kutsuasi, taipuisi Isäsi tahtoon.